Minulla oli ikävä sinua

”Mitä sanoisit, jos siirrettäisiin tämä hemmottelu minun kotiini? Vähemmän viattomia ohikulkijoita.”
Rakesh naurahti.
”Se käy minulle paremmin kuin hyvin”, hän sanoi ja tiukensi otettaan Bijousta. Nopeasti heitettyään rahaa pöydälle hän keskitti magiaansa ja he katosivat valonvälkähdyksessä. Siirtymistaika oli siitä mukava, että se ei voinut mennä pieleen oli kuinka humalassa tahansa. Ainoastaan sekoittava magia voisi pilata siirtymisen. Sitä ei onneksi ollut ja kaksikko ilmestyi kohta naisellisemman olohuoneeseen.

”Annoin itselleni luvan tuoda meidät tänne asti, koska sinä olit mukana. Jos olisin tullut yksin olisi tämä saattanut olla jokseenkin törkeä sisääntulo”, Rakesh sanoi ja piti edelleen tiukasti kiinni toisesta.
”Millaista hemmottelua sinä halusitkaan?” hän kuiskasi ja painoi huulensa Bijoun huulille tällä kertaa paljon syvempään ja tunnerikkaampaan suudelmaan. Hänen kätensä silittelivät naisellisemman hiuksia ja selkää huulien liikkuessa tasaiseen tahtiin toisia huulia vasten.

”Annoin itselleni luvan tuoda meidät tänne asti, koska sinä olit mukana. Jos olisin tullut yksin olisi tämä saattanut olla jokseenkin törkeä sisääntulo.”
Bijou naurahti ollessaan tuttuakin tutummassa olohuoneessaan, yhä Rakeshin käsien tiukassa otteessa. Hemmottelukysymykseen hän ei ehtinyt edes vastata, kun haltia suuteli häntä henkeäsalpaavasti, silitellen hänen selkäänsä ja hiuksiaan. Hän ei kuitenkaan huomannut paljoa muuta kuin tämän huulten liikkeet omiaan vasten, ja hetken kuluttua tajusi vastata suudelmaan samalla mitalla, antaen silmiensä sulkeutua. Tuntien olohuoneensa sisustuksen ulkoa hän työnsi toista lempeästi peruuttamaan muutaman askeleen, istuttaen tämän sohvalle ja käyden itse Rakeshin syliin kasvot tätä kohti.
Nyt ei ollut enää huolta siitä, että hänen polvensa olisivat pettäneet kesken kaiken, ja puolivampyyri toi suudelmaan aavistuksen kiihkeyttä – ei paljoa, mutta vähän.

Harmitellen sitä itsekin hän irrotti huulensa Rakeshin omilta, ja vetäisi syvään henkeä. Hän vain katseli toista pitkän tovin, upottaen sitten sormensa kihariin hiuksiin ihaileva hymy kasvoillaan.
”Tuollaista hemmottelua. Paljon… ” hän hymähti, ja painoi suukon toisen otsalle. Toinen suukko laskeutui tämän nenänpäälle, ja kolmas kevyt kosketus olikin taas huulilla.
”Hemmottele minut pilalle.”

Rakesh henkäisi toisen huulia vasten tullessaan istutetuksi sohvalle ja tuntiessaan toisen painon päällään.
”Tuollaista hemmottelua. Paljon… Hemmottele minut pilalle.”
”Niin mielelläni”, mies painoi taas huulensa toisen huulille. Siitä ne kuitenkin siirtyivät pian poskelle, leukaperälle, korvalehdelle ja kaulalle. Rakesh puraisi hellästi toisen kaulaa ja nosti sitten kasvonsa tämän kasvojen eteen nuolaisten huuliaan. Hän kumartui hieman lähemmäs ja nuolaisi myös naisellisemman huulia. Hänen kätensä vaeltelivat Bijoun selällä, kun hän painoi huulensa jälleen tämän huulille.

Bijou alkoi hymyillä siinä samassa kun Rakeshin huulet siirtyivät omiltaan hänen poskensa kautta kaulalle. Puraisu yllätti hänet, ja kirvoitti pienen henkäyksen, joka suli naurahdukseksi haltian nuolaistessa huuliaan.
”Kumpi meistä olikaan puolivampyyri?”

Kysymystä edes loppuun ehtimättä hän tunsikin nuolaisun huulillaan, ja Rakesh suuteli häntä uudestaan. Hän vastasi siihen nautinnolla, ja liu’utti kätensä toisen rintakehää pitkin hyväilemään miehen vyötäröä. Varovasti huuliaan raottaen hän hipaisi kielellään toisen huulia suudelman lomassa, ja näykkäisi kevyesti haltian alahuulta. Hän pystyi kuulemaan oman sydämensä hakkaavan korvissaan, mutta muuten oli lähes äänetöntä – vain kankaan satunnaista kahinaa liikkeiden mukana, ja heidän hengityksensä.

Rakesh henkäisi hieman tuntiessaan toisen kädet rintakehällään ja sitten vyötäröllään. Huulen näykkäiseminen aiheutti pienen inahduksen ja hän kohotti toisen kätensä Bijoun poskelle. Vastahakoisesti hän irrottautui suudelmasta ja katsoi hetken toista silmiin. Naisellisempi oli hänen mielestään aivan liian kaunis. Toisen kasvot olivat lähes täydelliset. Rakesh hymyili ja veti toista vielä lähemmäs itseään jos se vain oli enää mahdollista. Hän ryhtyi jälleen suutelemaan miehen kaulaa liikkuen huulillaan jatkuvasti alemmas. Hän nuolaisi kevyesti aavistuksen verran kaula-aukon alta näkyvää solisluuta ja avasi sitten paidan ylimmän napin nostaen kasvonsa sitten toisen kasvojen tasalle. Hän nuolaisi huuliaan jälleen kevyesti ja lähestyi toisen huulia hyvin hitaasti. Päästyään niin lähelle, että huulet lähes hipaisivat toisiaan hän pysähtyi. Virnistäen mies pysyi erossa toisen huulista hyväillen sen sijaan tämän reisiä käsillään. Nopeasti ja varoittamatta hän painoi huulensa Bijoun huulille suudellen tätä suhteellisen rajusti. Suudelman rauhoituttua hän imi hetken toisen alahuulta ja näykkäisi sitä sitten vetäytyen hieman kauemmas ja siirtäen toisen kätensä naisellisemman takaraivolle ja pitäen toisen tämän reidellä

Bijou ynähti harmistuneesti, kun Rakesh rikkoi suudelman, ja jäi katsomaan syvälle sinisten silmien syövereihin. Jollain tasolla hän tiedosti olevansa humalassa, ja siksi tavallista estottomampi, mutta hänen mielihyvässä kelluva mielensä päätti jättää faktan huomiotta – varsinkin kun Rakeshin huulet hänen kaulallaan saivat tummatukan hengähtelemään ihanasta tunteesta.

Napin aukaisu jäi suunnilleen huomaamatta, kun kumartui lähemmäs toisen huulia kiinteästi tuijottaen – mutta uutta suudelmaa ei tullutkaan, ja hetken hölmistyneenä ruskeahiuksista katsottuaan Bijou huokaisikin tuntiessaan hyväilyn reisillään. Ehtimättä toipua tästä täysin hän sitten sai rajun, kiihottavan suudelman, johon vastasi innokkaasti. Alahuulen imeminen tuntui hyvällä tavalla erikoiselta, ja mies jäikin hengittämää raskaasti kaivaten lisää toisen etäännyttyä taas hieman.

Kädet, jotka olivat unohtuneet Rakeshin vyötärölle, lähtivät liikkeelle samalla kun naisellisempi painoi leukansa toisen olkapäälle. Sormet etsiytyivät valkoisen paidan alle ja pitkät kynnet raapivat kevyesti haltian kylkiä, alavatsaa, hivellen välillä housunrajassa. Samalla hänen huulensa hipoivat kaulansivua, ja kieli piirteli tuskallisen kevyitä kuvioita ihoon.
Seuraavassa hetkessä hän hylkäsikin hienovaraisuutensa, ja painoi lujan suudelman kaulalle vetäisten kynsillään voimakkaasti ihoa pitkin, kuin yrittäen rikkoa sen. Rohkeat suudelmat kulkivat toisen kaulalla, hampaittenkin käydessä iholla, kunnes ne kipusivat taasen takaisin Rakeshin huulille.

Rakesh värähti tuntiessaan toisen kädet ihollaan. Hän kiemurteli hieman, kun kynnet lähes kutittivat häntä ja huulet sekä kieli tuntuivat taivaallisilta kaulalla lähettäen väristyksiä ympäri kehoa. Kynsien painuessa kovemmin ihoon ja voimakkaamman kosketuksen tuntuessa kaulalla miehen selkä taipui kaarelle ja hän veti päätään enemmän taakse paljastaen enemmän kaulaa. Tahaton voihkaus karkasi huulien välistä ja hän rutisti silmiään hieman tiukemmin kiinni. Äskeisestä toivuttuaan hän virnisti ja nappasi Bijoun vyötäröstä kiinni nostaen tämän ilmaan noustessaan itse ylös sohvalta. Hän piti miehestä tiukasti kiinni jottei tämä putoaisi ja kantoi tämän kohti huonetta, jossa naisellisempi oli käynyt aikaisemmin vaihtamassa vaatteensa. Hän oletti sen olevan makuuhuone. Taitavasti, jokseenkin tottunein elein, mies avasi huoneen oven ja totesi sen todella makuuhuoneeksi. Sisustukseen huomiota kiinnittämättä hän laski sylissään olleen sängylle makaamaan ja kiipesi itse perässä. Hän makasi puoliksi toisen päällä laskien painonsa kuitenkin sängylle eikä hoikalle vartalolle.
”Olet kaunis”, hän lähes murisi toisen korvaan ja näykkäisi korvalehteä imien sitten Bijoun kaulan ihoa taaten, että siihen jäisi jälki.

Pieni, yllättänyt huudahdus pääsi ulos Bijoun huulilta, kun Rakesh virnisti ja nappasikin hänet ilmaan, kantaen makuuhuoneen ovelle. Hämmästynyt ilme muuttui nauruksi, kun ovi avattiin tottunein liikkein ja naisellinen löysi itsensä tummanruskean, punaruskeita koristekuvioita sisältävän päiväpeiton päältä, haltian alla.

”Sinäkin, Rakesh…” Nimi tuli huokaisuna ulos, kun tummatukkainen tunsi toisen imevän kaulaansa voimakkaasti. Hän nosti käsillään tämän paitaa, hyväillen selän ihoa. Lämmin, turvallinen ja onnellinen olo sekoittui humalaan ja haluun hänen päässään. Bijou kuitenkin puraisi huultaan tajutessaan, että oli jotain, josta hänen pitäisi kertoa.
Mutta vielä ei ollut varmaa, kuinka pitkälle he menisivät. Hänen puolestaan vaikka kuinka pitkälle, vaikka se voisikin mennä mielenkiintoiseksi – puolivampyyri kun ei ollut ikinä ennen ollut kenenkään kanssa. Sen voisi kuitenkin ilmaista myöhemmin…

Tuon hetken epäröinnin jälkeen naisellisempi alkoi avata valkoista kauluspaitaa, antaen käsiensä eksyä vähän väliä sivuteille sivelemään toisen rintakehää hellästi. Hänellä oli luokattoman kuuma, varsinkin nyt kun selän alla oli sänky ja päällä maailman haluttavin mies, hänen kimpussaan. Bijou päätyikin siksi avaamaan vyötärökorsettinsa, kohottautuen sitten ylös sängynpohjalta nykäisemään sen pois altaan. Nyt kun tuo vaatekappale oli lattialla lojumassa, hän vetäisi kiharahiuksisen lähelleen ja painoi huulensa tiukasti tämän omille.

Rakesh huokaisi Bijoun kaulaa vasten tuntiessaan tämän kädet paitansa alla ja näykkäisi tämän kaulaa. Tuntiessaan kauluspaitansa avautuvan hymy kohosi miehen huulille ja hän suuteli toisen kaulaa entistä innokkaammin. Kiharahiuksinen ei kiinnittänyt huomiota vyötärökorsetin lattialle lentämiseen, mutta havaitsi vaatekappaleen kadonneen, koska toisen päällä makaaminen tuntui nyt paljon miellyttävämmältä, kun korsetti ei ollut painamassa. Hän vastasi suudelmaan suurella halulla ja avasi samalla Bijoun paidan nappeja. Oman paitansa hän heitti lattialle ja kohta naisellisemmankin paita oli maassa korsetin seurana. Rakesh siirtyi suutelemaan miehen kaulaa siirtyen jatkuvasti alemmas. Hän puraisi kevyesti toisen solisluuta ja jatkoi sitten rintakehälle laittaen sormensa aavistuksen toisen hameenreunan alle. Hänen päänsä oli selvinnyt humalatilasta jo hieman, mutta nyt sen oli täyttänyt toisenlainen huuma. Tuon huuman läpi pieni ääni kuitenkin varoitti häntä tekemästä mitään mikä voisi rikkoa heidän kahden välit.
”Olethan varmasti okei tämän kanssa?” Rakesh kysyi kohottaen katseensa Bijoun kasvoihin.

Riisumisen alettua se jatkui nopeasti, ja kohta he kummatkin olivat siinä paidattomina, ja Rakesh suuteli Bijoun rintakehää saaden syntisen ihanan nautinnon kutittelemaan tämän hermosoluja. Hämärässä valossa hän erotti epämääräisesti arpien kirjon haltian iholla, mutta ei kiinnittänyt niihin suurempaa huomiota. Rakesh oli upea, vaikka elämä olisikin jättänyt jälkiä tähän.

Sitten tuo pysähtyi, ja naisellisempi mies puuskahti tyytymättömänä kuullessaan jo odottamansa sanat. Tietysti, Rakesh oli aivan liian kiltti ollakseen kysymättä jotain tuollaista, ja siksi hän tästä pitikin niin paljon.
Pitkäkyntinen käsi upposi pehmeisiin kiharoihin, ja hän nyökkäsi kevyesti, varma hymy huulillaan. Silti hän avasi suunsa, ollen hetken hiljaa, järjestellen sanojaan uusiksi mielessään.
”Olen niin varmasti, että teen sinulle jotain kamalaa jos lopetat.” Hän naurahti, ääni sakeana himosta, katseeseen ilmestyessä taas pieni häivä epävarmuutta.
”Pitää kai sanoa, että… ” ääni vaipui kuiskaukseksi, ja Bijou hymyili hieman ujosti, ”Olet ensimmäiseni.”

”Olen niin varmasti, että teen sinulle jotain kamalaa jos lopetat.”
Rakesh virnisti, mutta epävarmuus ei jäänyt huomaamatta.
”Pitää kai sanoa, että… Olet ensimmäiseni.”
Mies hätkähti ja katsoi Bijouta pää kallellaan.
”Todellako?” puolivahingossa hän ryhtyi silittelemään naisellisemman sisäreittä nostettuaan tämän hametta ylöspäin.
”Sano vain jos et pidä jostain mitä minä teen”, hän kuiskasi ja siirsi huulensa miehen vatsalle suudellen sitä hellästi ja kutitellen välillä kiusoittelevasti kielellään. Välillä kieli meni hieman hameen vyötärön alle, mutta ei koskaan pysynyt siellä pitkään. Mies halusi vain kiusata toista jonkin aikaa ja katsoa miten tämä reagoisi. Jos hän vaikka löytäisi tuosta toisesta uusia piirteitä.

Bijou naurahti Rakeshin hämmästyneelle ilmeelle, huokaisten tuntiessaan silityksen sisäreidellään.
”Todella. Älä huolehdi, kerron kyllä.”

Haltian kiusatessa häntä kielellään tummatukka huokaili lisää, kiihottuen lisää jokaisesta kosketuksesta, mutta turhautuen samalla kun kiusaaminen jäi kiusaamiseksi, jatkumatta siihen suuntaan mihin hän halusi sen jatkuvan. Samalla hän myös alkoi tiedostaa sen, että alkoi käydä äänekkääksi – ja vaatekaappiin piilotettu salaovi ei pitänyt ääniä kovin hyvin, Ohan oli pari kertaa kysellyt siitä kun hän oli painajaista nähdessään huutanut jotain käsittämätöntä.

Hän tarttui ruskeista hiuksista, ja nykäisi toisen pään ylös.
”Voitko tehdä jonkin vaimennustaian? Vaatekaapissa on salaovi Ohanin asuntoon, enkä halua että hän kuulee mitään vahingossa.”

Tovin kuluttua hän virnisti, ja veti vähemmän hellävaraisesti kultansa päätä lähemmäs itseään, painaen suukon tämän otsalle perääntyen sitten katsomaan tätä silmiin vaarallinen hehku omissaan.
”Tuo kiusaaminen on hyvin suloista mutta sinä lopetat sen nyt ja hemmottelet minua kunnolla, kuten lupasit.” Vaimean, mutta käskevän kehräyksensä jälkeen mies päästi irti Rakeshin kiharoista, ja liu’utti kättään toisen käsivarren arpien yli, tarttuen sitten kiinni tämän ranteesta vieden käden lantiolleen.

Pieni voihkaisu karkasi Rakeshin huulilta toisen kiskoessa hänen päänsä hiuksista ylös.
”Voitko tehdä jonkin vaimennustaian? Vaatekaapissa on salaovi Ohanin asuntoon, enkä halua että hän kuulee mitään vahingossa.”
Hetken ajan mies näytti säikähtäneeltä, mutta puhui kuitenkin yllättävän rauhallisesti.
”Olen pahoillani, mutta minäkään en pysty kaikkeen. En osaa nimittäin tehdä vaimennustaikoja. En ole hyvä äänen kanssa”, ruskeahiuksinen pahoitteli.
”Uskoisin Ohanin olevan jo nukkumassa. On erittäin myöhä jo”, hän jatkoi ja antoi toisen kätensä sormien viistää pitkin Bijoun vatsaa. Uusi voihkaisu pääsi ohuilta huulilta, kun naisellinen veti hänet yllättävän rajusti lähelleen.
”Tuo kiusaaminen on hyvin suloista mutta sinä lopetat sen nyt ja hemmottelet minua kunnolla, kuten lupasit.”
Rakesh katsoi toista hetken ällistyneen näköisenä, mutta painoi sitten huulensa tämän huulille. Eihän naisellisempi voinut tietää kuinka huono hän oli vastustamaan suoria käskyjä. No, siitäpä syntyisi tilanne, kun toinen sen tajuaisi. Hän suuteli miestä suhteellisen rajusti ja aukoi samalla tämän hameen sivussa olevia nappeja. Nopeasti napit olikin saatu auki ja sinisilmäinen hivutti hameen pois toisen päältä jääden hetkeksi katselemaan tuota kaunista vartaloa ennen kuin laski huulensa tämän alavatsalle liikkuen siitä alemmas, reisille, säärille ja lopulta hän suuteli toisen varpaita.
”Sinulla on kivat varpaat”, hän virnuili vilkaisten Bijouhun päin.

Bijou kohotti toista kulmakarvaansa. Vai että heillä ei ollut mitään takeita hetkensä yksityisyydestä? Se kuitenkin vain lisäsi uudenlaisen jännityksen tilanteeseen.
”No, sitten pitää yrittää olla herättämättä häntä…”

Mies antautui täysin toisen suudelmalle, nostaen lantiotaan jotta toisen olisi helpompi vetää hänen hameensa pois, ja huokaili nautinnosta tämä huulien kulkiessa hänen jalkojaan pitkin alemmas.
”Sinulla on kivat varpaat.”
Bijou ei voinut olla naurahtamatta ja heiluttelematta varpaitaan huomautuksen kuullessaan.
”Ne ovat vain varpaat, hassu.”

Vaihtoehto, että hän olisi vain jäänyt makaamaan ja odottanut mitä Rakesh keksisi seuraavaksi houkutteli, mutta Bijou joutui huomaamaan ettei vain kestänyt odottaa. Hän veti jalkansa ylös, ja nousi istumaan. Kädet laskeutuivat toisen hartioille, ja mustat silmät nauliutuivat sinisiin.
”Nouse istumaan.”

Kunhan haltia oli istumassa, tummatukka hymähti ja painoi tämän seinää vasten, painaen rajun suudelman kapeille huulille. Se muuttui hellän varovaiseksi, kun naisellisempi raotti omiaan, koskettaen kielenkärjellään toisen huulia ennen kuin ujutti sen ruskeahiuksisen suuhun. Se oli ehdottomasti kokeilun arvoista, ja innostuttuaan tuntemuksesta antoi kielensä tanssia villisti aimo tovin ennen kuin vetäytyi suudelmasta henkeä vetäen. Kaikkea sitä unohti, kun sellainen huuma poltteli kehossa.

Aikailematta miehen huulet eksyivät toisen kaulalle, ja hän näykki sen ihoa aivan mielissään – kuitenkin niin hellästi ettei mitään jälkiä jäänyt. Sävy muuttui heti, kun hän pääsi solisluiden kautta haltian olkapäälle.
Rakeshilla oli tosiaankin uskomaton määrä arpia. Tämän lämpimänsävyinen iho oli kirjottu niillä, ja monet tuntuivat liiankin selvästi herkkiä huulia vasten. Mitä muuta niille olisi voinut tehdä kuin suudella sietämättömän hellästi?
Bijou kohotti toisen kättä, liu’uttaen huuliaan sitä pitkin, pysähtyen hetkeksi ranteelle. Nyt hän tajusi, että oli hyvin epätodennäköistä saada käden sisäsyrjälle noin monta samansuuntaista, ohutta viiltoa.
Se melkein sai hänet rauhoittumaan, mutta vain melkein. Kaikki arvet olivat vanhoja, joten olivatpa ne itse aiheutettuja tai eivät, nykyhetkessä ei ollut mitään huolehtimista.

Hymyillen vihjailevasti Bijou suuteli Rakeshin sormia, nuolaisten pitkin yhtä hoikkaa kaunokaista.
”Kerro tälle ensikertalaiselle, mitä me voisimme tehdä.” Kädet irrottivat otteensa, ja hän nojautui toista vasten, hymyillen hyvinkin viattomasti – ja tahallaan provosoivasti.

”Nouse istumaan.”
Jälleen Rakeshin oli pakko totella, mutta ei hän olisi kieltäytynytkään vaikka olisikin onnistunut keräämään voimia siihen. Suudelma ja toisen kieli hänen suussaan saivat hänen kehonsa värähtelemään ja ihonsa nousemaan kananlihalle. Hän veti kiivaasti henkeä toisen huulien irrottautuessa hänen omistaan. Hengitys nopeutui vielä aavistuksen kaulalle kohdistuneiden näykkäisyjen myötä. Hänen kulmansa kurtistuivat suudelmien muuttuessa helliksi ja hädin tuskin tuntuviksi. Rakesh ei kuitenkaan osannut yhdistää tuota muutosta arpiin ihossaan, koska ei ajatellut niitä enää lähes koskaan.
”Kerro tälle ensikertalaiselle, mitä me voisimme tehdä.”
”Luuletko, että minä ties kuinka monen vuoden selibaatin jälkeen tiedän mitä pitää tehdä?” ruskeahiuksinen kysyi virnistäen ja tarrasi Bijoun olkapäistä kiinni työntäen tämän makuulleen sängylle. Hän suuteli miestä rauhallisesti ja silitteli käsillään tämän kylkiä antaen sitten toisen kätensä valua tämän vartaloa pitkin alemmas. Hän tavoitti tämän alushousujen reunan ja silitteli hetken sormillaan ihoa sen yläpuolelta. Pian sormet vaelsivat eteenpäin kohottaen mainitun vaatekappaleen reunaa sen verran, että pääsivät sen alle.

Ohan tuijotti Bijoun makuuhuoneeseen johtavaa vaatekaappiseinää silmät laajentuneina.
”Rakesh ja Bijou? Mitä helvettiä?” hän kuiskasi itsekseen ja oli onnellinen siitä, että Dalya oli nukkumassa. Toisen makuuhuoneesta oli kuulunut jo turhankin paljon epäilyttäviä ääniä…

//Mie oon ihan saatanan huono kirjottamaan tällästä näköjään...\\

Bijoun naurunpurskahdusta ei voinut sanoin kuvailla – se vain oli juuri sellainen, minkä kesken hellän hetken lohkaistu vitsi sai aikaan. Takaisin vasten sänkyä painetuksi tuleminen ja rauhallinen suudelma vaimensivat miehen lähes kokonaan – hän hyrisi tyytyväisenä tuntiessaan pehmeän silityksen kyljillään, valumassa alemmas ja alemmas. Sormet leikkivät alushousujen reunalla, kunnes luikahtivat vaatekappaleen alle ja naisellisemman huulilta purkautui väräjävä, vaativa huokaisu.

Lähes huomaamatta pitkäkyntiset sormet viistivät toisen selällä, raapien punertavia juovia haltian ihoon. Housujen kankaan tuntuessa niiden alla puolivampyyri ynähti, ja avasi moisen esteen heidän välillään, riisuen housut siihen asti pois kiharahiuksisen päältä kuin pystyi. Jokainen neliösentti lisää jonka hän pystyisi tuntemaan toisen ihoa… Ei sitä pystynyt selittämään sanoin, edes ajattelemaan selvästi. Hän ei ollut tarpeeksi tietoinen aivoistaan, kehon taukoamaton huuto ”lisää lisää lisää” vei jo kaiken huomion muulta. Jopa siltä, että jollakulla saattoi olla hyvinkin mielenkiintoista kuunneltavaa, kun Bijou alkoi kuiskia Rakeshin korvaan tämän nimeä, katkonaisia yllytyksiä ja pientä nautinnollista mutinaa.

//Ehee, niin minäkin… siksi tavallaan kerroin Bijouseni reaktioita jo etukäteen ^^’//

Ohan pääsi nukkumaan vasta, kun auringonnousuun oli enää enintään tunti aikaa. Vaatekaappioven takaa oli kuulunut koko yön sellainen voihke ja meteli, että nukkuminen oli käytännössä mahdotonta. Sinihiuksinen päätti mennä parin herättyä lukemaan heille hieman lakia näissä asioissa. Ohan kaatui makaamaan sänkyynsä, kun viereisestä asunnosta ei kuulunut enää muuta kuin rauhallinen hengitys.
”Minä sanon heille pari valittua sanaa”, hän mumisi ja nukahti vain herätäkseen kahden tunnin kuluttua siihen, että Dalya kömpi hänen viereensä nukkumaan.

Rakesh nukkui tyytyväisenä Bijoun sängyllä rutistaen naisellisempaa itseään vasten ja hengittäen tämän tuoksua. Hänellä ei ollut aikomustakaan herätä vähään aikaan.

// No mie sit vähän hyppäsin\\

Bijou nukkui tyytyväisenä kuin pieni murmeli Rakeshin kainalossa, huulillaan hurmioitunut hymy unenkin lävitse.

Yö oli ollut enemmän kuin tapahtumarikas, ja sitä mukaa mitä pitkät, nautinnolliset tunnit olivat kuluneet, Bijou oli huomannut lisää uusia puolia itsestään. Päällekäyvyyttä ja tiettyä pervoa julmuutta, näin alkajaisiksi. Lisäksi hän ei ollut muistanutkaan, että oli joskus kauan aikaa sitten kähveltänyt jostain käsiraudat – jotka otettiin nopeasti hyötykäyttöön – tai että hänen kylkensä olivat niin herkät kutittamiselle.
Kysyä saattoi, johtuiko äänekäs meininki humalasta tai kummankin pitkästä puutteesta, mutta ainakin kummatkin vetivät sikeitä hyvin väsyneinä mutta onnellisina toisiinsa kietoutuneina.

Bijou, joka vampyyrinä oli tottunut nukkumaan puoleenpäivään, heräsi kun aurinko oli jo korkealla. Näkymä hänen avatessaan unihiekkaiset silmänsä oli ehdottoman ihana – Rakeshin nukkuvat kasvot. Ajatukset kulkivat laiskasti hidasta rataa, joka kulki nousemisen harkitsemisen ja suihkun tarpeellisuuden kautta siihen, että mies käpertyi paremmin kiharahiuksista vasten suukottaen tämän suljettuja silmäluomia pikaisesti.
Hän ei enää vajonnut uneen, vaikka pitkän tovin makoilikin siinä lämpimässä. Ulkona satoi, ja rauhallinen kohina yhdistettynä hämäryyteen oikein kehottivat jäämään loppupäiväksi sänkyyn. Hereillä olija pusutti hellästi Rakeshin huulia, mumisten hiljaisen huomenen.

Ohan nousi sängystä vasta vähän ennen puoltapäivää, kun Dalya tuli kinuamaan ruokaa itselleen. Mies teki tytölle voileipiä ja ilmoitti menevänsä käymään Bijoun luona ja kielsi tyttöä tulemasta mukaan.

***

Rakesh heräsi tuntiessaan Bijoun huulet omillaan ja hymyili unisesti.
”Huomenta, tai pikemminkin päivää”, hän mumisi ja suukotti vuorostaan toisen huulia. Muistot yöstä vyöryivät hänen päähänsä ja hän hymyili onnellisemmin ryhtyen silittämään vieressään makaavan poskea.

Rakesh säikähti pahanpäiväisesti, kun vaatekaappiovi hänen takanaan aukesi kolahtaen. Ohan ei vaivautunut vaientamaan askeliaan vaan käveli päättäväisesti sängyn viereen.
”Vai että tällaista. Tiedättekö keneltä meni yöunet?” hän ärähti selvästi vihaisena silmät leimuten. Rakesh huokaisi, heidän ihana aamunsa oli tainnut mennä siinä.

”Huomentapas. Silloin kun herää on huomen.” Bijou totesi, venytellen raukeasti.

Hänkin säikähti, lähestulkoon pomppasi kattoon, kun Ohan marssikin hänen vaatekaapistaan ulos, mulkoilemaan eriparisilla silmillään sängyssä makaavaa, unista kaksikkoa. Sinitukka näytti siltä, ettei ollut nukkunut, mutta puolivampyyri ei sillä hetkellä tuntenut oloaan sellaiseksi että olisi alkanut pyytelemään anteeksi.
Eihän hänen oikeaan luonteeseensa kuulunut ylenmääräinen anteeksipyytely ja varovaisuus, hän oli vain oppinut sen.
”Minä. Ja Rakeshkaan ei nukkunut, siitä olen varma.” Hetken mielijohteesta hän suuteli kiharahiuksista, silittäen tämän kylkeä samaan aikaan peiton alla. Kohta hän varmaan tulisi järkiinsä, eikä käyttäytyisi niin vapaamielisesti. Bijousta kuitenkin tuntui, että Rakeshin seurassa hän vinoilisi jatkossakin. Ja jatkoa hän heidän jutulleen toivoikin, tahtoi että voisi kutsua lempeäkasvoista poikaystäväkseen huoletta.

Ohan sai unisen mutta pirullisen virnistyksen osakseen, kun naisellisempi kohosi istumaan niin että peitto valahti paljastamaan paljaan rintakehän.
”Sitäkö se onkin? Oletko kateellinen, kun perheellisenä joudut elämään ilman? Ole huoleti, voin varmasti suostutella tuon höppänän ottamaan sinut mukaan.” Hän vielä kohotti peitonreunaa kutsuvasti, ennen kuin naurahti ja lysähti takaisin upottavan pehmeälle patjalle. Puukatossa oli yllättävän mielenkiintoisia kuviointeja, ja vielä enemmän hän piti siitä, miltä sateen ropinan ikkunaa vasten säestämä Rakeshin hengitys kuulosti.
”Minulla ei ole minkäänlaisia taipumuksia taikuuteen, kuten tiedät. Rakesh taas sanoi, ettei osaa vaimennustaikaa kun kysyin siitä... Sinun olisi pitänyt tehdä sellainen itse, jos kerta häiritsi.”

”Minä. Ja Rakeshkaan ei nukkunut, siitä olen varma.”
Ohan tuhahti ja Rakesh näytti säikähtäneeltä. Hän ei halunnut tietää millainen tuo sinihiuksinen haltia olisi suuttuessaan kunnolla.
”Sitäkö se onkin? Oletko kateellinen, kun perheellisenä joudut elämään ilman? Ole huoleti, voin varmasti suostutella tuon höppänän ottamaan sinut mukaan.”
”MITÄ?!” Rakesh ja Ohan huusivat samaan aikaan, Ohan vihaisesti Rakesh hämmästyneesti.
”Miten sinä kehtaat?” haltia kysyi viha tihkuen äänestä. Eihän Bijou voinut tietää, että oli osunut erittäin arkaan paikkaan. Naisellisempi ei voinut tietää mitä sinihiuksinen oli kokenut tai miksi hän ei osannut antaa itsensä rakastua keneenkään. Ohanista kirjaimellisesti lensi kipinöitä ja Rakesh säpsähti kivusta, kun yksi sähkönsininen kipinä lennähti hänen käsivarrelleen ja poltti tasaisen renkaan jo ennestään arpien täyttämään ihoon.
”Minulla ei ole minkäänlaisia taipumuksia taikuuteen, kuten tiedät. Rakesh taas sanoi, ettei osaa vaimennustaikaa kun kysyin siitä... Sinun olisi pitänyt tehdä sellainen itse, jos kerta häiritsi.”
”Ja kuka helvetti sinulle on sanonut, että minä osaisin?” hampaansa teroittanut sihisi.
”Sinulla ei ole vitunkaan hajua siitä, kuinka haastavaa magiankäyttö joskus on, joten älä pidä sitä itsestäänselvyytenä”, hän jatkoi ja Rakesh perääntyi takanaan olevaa seinää vasten ilmiselvästi peloissaan.
”Ohan, rauhoitu”, kiharahiuksinen sanoi rauhallisella äänellään pelostaan huolimatta.
”Rauhoitu! Tajuatko mitä tuo mies minulle sanoi? Tajuatko sinä? Ethän sinä voi tajuta! Sinä et voi tietää miltä tuntuu, kun rakas kuolee käsivarsille!” Ohan huusi, mutta viimeisen lauseen jälkeen hän näytti hetken säikähtäneeltä ja suuntasi katseensa varpaisiinsa.
”Sinä… Kuinka sinä voit sanoa minulle noin?” Rakesh kysyi surullisen pettyneellä äänellä.
”Aivan kuin minä en tietäisi”, hän kuiskasi halaten Bijouta tiukasti, kuin hakien turvaa tästä. Ohan kääntyi kannoillaan ja viiletti ulos Bijoun makuuhuoneesta takaisin omaan asuntoonsa.

Bijou ei ollut todellakaan tarkoittanut hyväntahtoisella herjallaan mitään pahaa. Hänellä ei ollut harmaintakaan aavista, miksi Ohan räjähti ja alkoi kipinöimään hänen veistelystään kimppakivasta, mutta taikuuden tullessa puheenaiheeksi hän kohotti säikähtäneen järkyttyneenä kätensä ilmaan – tuntien tiettyä närkästystä sitä kohtaan että Rakesh oli saanut osansa tuosta hänen aiheuttamastaan kiukusta.
”Vaikutinko siltä että olisin tosissani? En minä voi tietää, mitä sinä osaat tai et, ja magia nyt sattuu kuulumaan asioihin joista ulkopuolisella ei voi olla mitään hajua!” hän äyskähti takaisin.

Jos Ohan ei olisi hävennyt itsekin möläytystään rakkaan kuolemisesta käsivarsille, tummatukka olisi varmaan pompannut ylös sängystä ja yrittänyt tappaa tämän. Turha mainita että pelottava ja vihainen haltia olisi varmasti selvinnyt hyökkäyksestä, mutta ajatus oli tärkein.
Hän kietoi käsivartensa Rakeshin ympärille, silitellen tämän hiuksia suojelevasti. Kukaan ei saanut kiusata hänen pikkuistaan, ei vaikka kuinka olisi ärtynyt ja sitten suuttunut.

Sinitukan kadottua omaan huoneeseensa Bijou makasi pitkän tovin paikoillaan, tuntien raivon kipinöivän sisällään. Jos Ohan olisi jättänyt Rakeshin asian ulkopuolelle, hän olisi vain kuunnellut tämän raivoamista ja pyytänyt anteeksi. Mutta nyt heidän kaikkien aamut olivat pilalla, ja puolivampyyri ei halunnut edes ajatella miltä kiharahiuksisesta tuntui – tämähän oli purskahtanut itkuun silloin, kun hän oli vahingossa tönäissyt Thanin kuvan sinisten silmien eteen, ties mitä tällainen aiheutti.

Suukottaen nopeasti ja varmasti Rakeshin otsaa Bijou nousi ylös, kaapaten aamutakin ylleen ja sitoi sen kiinni samalla kun ryntäsi Ohanin perään. Löydettyään sinitukkaisen haltian hän marssi tämän eteen kiivain askelin ja läimäytti avokämmenellä tätä poskelle.
”Ei ollut mitään tarvetta järjestää kohtausta, varsinkaan rangaista Rakeshia minun möläytyksestäni! Ja se oli sitten vitsi, ellet sattunut huomaamaan!” Silmät kipunoiden hänen äänensä kävi niin lähellä huutamista, ettei hiljaa puhuvasta miehestä olisi sitä uskonut.
”Minä en voi tietää mitään menetetyistä rakkaistasi ellet kerro heistä minulle! Joten turha valittaa jos en osaa lukea ajatuksia ja varoa puheitani.” Hänen äänensä tippui takaisin puhetasolle, mutta rauhoittumisen merkkejä ei näkynyt. Bijou kihisi kiukusta, vaikka olikin itse aiheuttanut koko sopan. No, olihan hänkin inhimillinen.
”Olen pahoillani. Mutta – sinä – pilasit – ensimmäisen – onnellisen – aamuni – sitten – kun – olin - viisi!” Jokaista sanaa painotettiin erikseen, ja mies hakkasi pontta niille sinitukan hartiaa vasten. Häneltä pääsi myös erittäin raivokas, karjahdusta muistuttava turhautunut ääni.

Rakesh tuijotti eteensä järkyttyneenä Ohanin kiukusta. Hän ei tiedostanut kunnolla Bijoun lähtöä vaan kietoutui tiukemmin peittoon ja käpertyi sängynpohjalle odottamaan, että joku tulisi ja halaisi hänen pahan olonsa pois.

Ohan oli puolessa matkassa keittiöön, jossa oletti Dalyan olevan, kun Bijou sai hänet kiinni. Läimäytyksestä koitunut ääni kajahti voimakkaana harvaan sisustetussa talossa.
”Ei ollut mitään tarvetta järjestää kohtausta, varsinkaan rangaista Rakeshia minun möläytyksestäni! Ja se oli sitten vitsi, ellet sattunut huomaamaan!”
Sinihiuksinen hätkähti ja perääntyi hieman pidellen kättään poskella, johon Bijoun käsi oli osunut. Ei kohtaan oikeastaan sattunut, Ohan kesti kipua erittäin hyvin, mutta järkytys oli sen veroinen.
”Minä en voi tietää mitään menetetyistä rakkaistasi ellet kerro heistä minulle! Joten turha valittaa jos en osaa lukea ajatuksia ja varoa puheitani.”
Haltia avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta hänen kurkustaan karkasi vain pientä vinkaisua muistuttava ääni ja hän päätti pysyä hiljaa.
”Olen pahoillani. Mutta – sinä – pilasit – ensimmäisen – onnellisen – aamuni – sitten – kun – olin - viisi!”
Sinihiuksinen räpytteli silmiään hämmentyneenä ja painoi sitten katseensa lattiaan.
”Olen pahoillani, minulla on vain hermot kireällä”, hän sanoi vaimealla, pehmeällä äänellä.

”Tajuatteko te ollenkaan mitä tuo teidän mekkalointinne tekee pienille lapsille? Hyvänen aika”, kuului Rakeshin järkyttynyt ääni oven suunnalta. Hän oli pukeutunut eilisiin vaatteisiinsa ja kantoi sylissään itkevää Dalyaa.
”Shh, ei mitään hätää. Eivät he huuda enää”, hän kuiskutti lapsen korvaan ja rutisti tätä tiukasti rintaansa vasten.

Bijoun vimma laantui nopeasti, vielä nopeammin kuin oli noussut. Hän oli selvästi saanut Ohanin järkyttymään käytöksellään, ja sinitukkainen, pelottava mutta pohjimmiltaan aivan pehmo haltia ei jatkanut riitaa sen pidemmälle. Tämän pahoittelu sai aluksi vain kivaan tuhahduksen, mutta sitten tummatukan vihastunut ilme lientyi ymmärtäväksi hymyksi.
”Niin. Asia on siis nyt selvä.” Kevyt nyökkäys tuli vielä sanojen tueksi, kun hän taputti lempeästi pidemmän olkapäätä. Riiteleminen ei ollut ikinä mukavaa, mutta aina oli parempi puhdistaa ilma kunnolla jos se nyt pääsi alkamaan.

Rakeshin äänen kuullessaan Bijou kiepahti ympäri, ja mustat silmät levisivät nähdessään surkeasti haltian sylissä itkevän Dalyan. Tukahtuneesti ja pahoillaan huudahtaen hän juoksi näiden luo aamutakin helmat heiluen, ja kietaisi kätensä Rakeshin ympärille rutistaen pikkutytön heidän väliinsä.
”Anteeksi, ei ollut tarkoitus säikäyttää sinua. Mitä jos teen meille ison kasan vohveleita, kunhan olen saanut itseni herätettyä ihan kunnolla? Minulla on vielä sitä vaniljakastiketta, josta pidit.” Puolivampyyrin hymy oli lempeyden perikuva, ja hän turvautui yhteen varmimmista hyvittelyistä pienten lasten suhteen – ruokaan.

Irrottaen kätensä suloisen kaksikon ympäriltä vastahakoisesti hän vilkaisi Ohaniin.
”Odotan sitten, että kerrot kaiken, paremmalla hetkellä.” Vaimean mutta ehdottoman toteamuksen jälkeen paljaat jalat tassuttelivat sinitukan vaatekaapille, ja sitä kautta hänen makuuhuoneeseensa. Hetken harkittuaan hän järjesteli tavaroitaan pikaisesti, sillä oletti tietysti muiden kulkevan sitä reittiä hänen luokseen aamupala-lounaalle. Napaten mukaansa rennot arkivaatteet Bijou kulki kylpyhuoneeseensa, ja peseytyi hieman, puki ylleen valkoisen topin ja tummanruskean hameen, sitaisi hiuksensa ponihännälle, vaeltaen sitten keittiöönsä hääräämään.

Dalya nyyhkytti pienesti vielä silloinkin, kun Bijou kietoi kätensä heidän ympärilleen. Rakesh silitteli hellästi tytön hiuksia ja Ohan katsoi kohtausta suu hieman raollaan.
”Anteeksi, ei ollut tarkoitus säikäyttää sinua. Mitä jos teen meille ison kasan vohveleita, kunhan olen saanut itseni herätettyä ihan kunnolla? Minulla on vielä sitä vaniljakastiketta, josta pidit.”
Tyttö nyökkäsi niiskaisten ja katsoi hieman peloissaan, kun Bijou puhui ohanille. Pikkuinen pelkäsi vieläkin, että kaksikko rupeaisi riitelemään.
”Odotan sitten, että kerrot kaiken, paremmalla hetkellä.”
Sinihiuksinen haltia nyökkäsi hieman vastahakoisesti ja käveli sitten Rakeshin luo ojentaen kätensä. Kiharahiuksinen luovutti lapsen isänsä syliin ja hymyili pienesti.
”Rakesh, olen pahoillani siitä mitä sanoin”, terävähampainen sanoi hiljaa ja ruskeahiuksinen nyökkäsi.
”Ei siinä mitään. Mieti seuraavalla kerralla miten kohtelet vanhempiasi”, hän sanoi ja Ohan hätkähti. Ei Rakesh yleensä ottanut puheeksi heidän ikäeroaan, jota ei kyllä ulkonäöstä arvaisi.
”Minä menen Bijoun luo”, vanhempi ilmoitti ja asteli vaatekaapin kautta mainitsemansa asuntoon.

Ruskeahiuksinen haltia hiipi niin hiljaa kuin kykeni kohti keittiötä, josta kuuli ääniä. Hän kurkisti oviaukosta ja näki puolivampyyrin selin häneen. Mies hiipi toisen taakse ja kietoi kätensä tämän ympärille.
”Tuo näyttää hyvältä”, hän sanoi katsoen Bijoun olan yli ruokaa, jota tämä oli tekemässä.