Nuodemen kuningatar

Nimi:
Hänen Jumalainen Majesteettinsa, Ayomidien todellinen yksinhallitsija, Cehnennemin valtiatar, Furoren ylikomentaja ja sotaherratar, kuningatar Aedan Willa Mairéad Eldorgwynna Rhiannon Nohemi I

Ikä:
Ulkoisesti 25, todellisuudessa kolmesataa ja rapiat.

Laji/Rotu:
Haltia

Sukupuoli:
Nainen

Työtausta ja ammatti:
Elämänsä alkutaipaleen Hänen Majesteettinsa teki vähäpätöisiä töitä, ollen aluksi lapsenlikka ja sitten kotirouva. Nykyään hän on korkeimman tason poliitikko ja rautainen hallitsija.

Taidot:
Loistavan kielipään, ihmisten käsittelemisen ja etiketin hallitsemisen lisäksi Aedan on harjoitellut ahkerasti katanan ja erilaisten yhdenkäden miekkojen käsittelyä. Hän myös rakastaa tanssimista.

Perhe ja läheiset:
Aedanin perhe on kuollut, ja hänen rakkaistaan harvat ovat enää hengissä. Pitkäaikainen uskollinen ystävä, uskottu ja se viimeinen lenkki hänen suojaamisessaan on Chua-niminen mies. Muutenkin Aedan pitää palvelijoistaan ja alaisistaan, ja hänellä on ”kaverisuhde” kaikkiin vähänkin merkittäviin henkilöihin.

Hahmosi tavarat:
Niin mitäs se kuningatar omistaakaan? Maansa, linnansa, lukemattomat mekkonsa, palvelijansa…

Lemmikit:
Kuningattarella on kuusi kissaa, yksi jokaiselle jumalalle – paitsi Begeertelle, jota hän inhoaa.
Inveja:
Invidialle omistettu pieni, solakka ja sysimusta neiti. Sillä on melko lyhyt häntä ja vastaavasti normaalia pidemmät viikset, ja kokoonsa hauskassa kontrastissa olevat suuret tassut. Se on kaksivuotias ja ihastuttavan seurallinen – sekä potee suunnatonta kateutta milloin mistäkin.
Grisk:
Gieriä varten oleva pitkäkarvainen oranssi kollikissa, jonka oikea silmä on oranssi ja vasen sininen ja jonka häntä on pitkä ja tuuhea, kuin pölyhuisku. Se ahnehtii itselleen vaikka mitä – ruuasta onnettomien ihmisparkojen sukkiin.
Toorn:
Zornin kissaherra, joka osaa olla vihainen kuin mikä ja haastaa riitaa jatkuvasti. On kuultu juttua että se olisi voittanut ison verikoirankin tappelussa. Se on musta oliivinvihreillä silmillä, ja kissan häntä on typistetty.
Rošot:
Tämä harmaa-valkoinen tyttö on tuhdissa kunnossa, ja löntystelee useimmiten vain ruokakupin ja sängyn väliä, eikä pahemmin välitä muista elävistä – Toornia lukuun ottamatta. Hänet on omistettu Ragautille.
Falad:
Faulin valkoinen kissakaunotar. Tämä sinisilmä on monien väristensä tapaan kuuro, ja nukkuu suurimman osan ajastaan milloin missäkin.
Padima:
Pycháa varten oleva kissatar, siamilaisen oloinen pitkäkoipinen mutta suklaisen täplikäs eläin. Kissa on täynnä itseään, ja kulkee ympäriinsä kuin olisi arvokkain otus maailmassa ja kaupan päälle omistaisi sen.

Luonne:
Päällimmäisenä rakastetun ja vihatun kuningattaren luonteessa on ehdoton majesteettisuus, itsevarmuus ja käskevyys. Harvat pystyvät uhmaamaan suoraan hänen tahtoaan, ja naisen silmät saavat kenet tahansa polvilleen. Hän on vahva hallitsija, ja pitelee kaikkia valtakoneistonsa naruja omissa käsissään. Viileän tyynen kuoren alla raksuttaa tarkasti kaikista asioista kirjaa pitävä mieli, ja haltia ei koskaan jätä mitään myöhemmäksi kuin on tarpeen. Häntä voi sanoa työnarkomaaniksikin, mutta se ei paljoa haittaa hänen tilanteessaan.

Dominoiva kuningattaremme on miellyttävää seuraa; hän on kohtelias ja sanavalmis, ja saakin helposti puhuttua muita puolelleen. Vaikka hän tietää erityiskohtelunsa tarpeelliseksi erotukseksi muusta kansasta, ja välillä on jopa onnellinen sen takia, aina silloin tällöin ylhäisyys alentuu rahvaan tasolle ja menee samoamaan metsiä hyvin pienen saattueen kanssa. Hän rakastaa luontoa ja sen vaaliminen on yksi hänen ihanteistaan, joita hän toteuttaa valtakunnassaan.

Valtakunta on hänen sydäntään lähellä - se ja kansan hyvinvointi. Tämä onkin yksi lisäsyy Begeerten fanaattiseen inhoamiseen; sen lisäksi että tämän henkiinherääminen veisi häneltä ihanan otteen vallankahvasta, hän ei pysty uskomaan että edes jumala voisi hoitaa Nuodemen asioita paremmin kuin hän… henkilökohtaisista syistä puhumattakaan.

Edellisestä toteamuksesta paljastuikin, että Aedan nauttii vallastaan. Kyllä, hän pitää silloin tällöin muiden kyykyttämisestä vaikka kutsuukin itseään lempeäksi ja ymmärtäväiseksi hallitsijaksi.
Siitä taas voi olla montaa mieltä. Aedan nimittäin on julman tehokas rikollisten ja maanpettureiden rankaisemisessa, olipa teko kuinka vähäinen tahansa. Hän kuitenkin kokee armottomuutensa oikeutetuksi – nainen on alkanut itsekin uskoa siihen valeeseen, vaihtoehtoisteoriaan, joka sepitettiin että hän tuntisi asemansa valtaistuimella turvatummaksi.

Hyvin palvelleita kohtaan Aedan on suopea ja huolehtiva, ja petoksen tehnytkin saattaa huomata reissun Cehnennemiin jäävän tekemättä kuningattarensa oikusta. Hän pitääkin yleensä kaikki varpaillaan, vaihdellen tapojaan sopivasti.

Mitään muuta Aedan ei pelkää enemmän kuin kuolemaansa ja sitä, että jumalat sittenkin pääsisivät nousemaan ja syöksisivät hänet vallasta. Alamaistensa vallankaappausjuoniakin hän etsii vainoharhaisesti.

Ulkonäkö:
Aedan on solakka, melko pitkä nainen. Hänen rintansa ovat suhteellisen pienet, ja lantio kapea, mutta hän ei anna sen yleensä häiritä vaan käyttää hoikkuuttaan hyväksi luodessaan yli-inhimillistä mielikuvaa itsestään. Sillä kaiken sen kauneudenhoidon ja laittautumisen tavoitteena on saada kuningatar näyttämään mahdollisimman lumoavalta ja ylimaalliselta, vaihtoehtoisteoriaa tukien.

Hänen kasvonsa ovat selkeästi kapean heksaedrin malliset, ja hänen otsansa on kauniin lyhyt. Lemmikinsiniset silmät ovat melko pienet ja aavistuksen vinot, ja täynnä syvyyttä ja kuninkaallista arvovaltaa. Naisen poskipäät kohoavat korkealle, ja hänen kulmakarvansa ovat kapeiksi ja terävään kulmaan nypityt. Nenä taas on pieni ja suora.
Aedanin huulet ovat kauniin täyteläiset. Ylähuuli on selkeälinjainen ja teräväpiirtoinen, alahuuli taas pehmeä ja pyöreä. Suu näyttää erityisen valloittavalta pienen hymyn koristamana, mutta useimmiten se on vakavan ilmeetön.

Hänen reisiin asti ylettyvät hiuksensa ovat luonnostaan tummanruskeat, mutta hän värjää niitä mustiksi. Ne ovat lähes aina koottuna koristeelliseksi nutturaksi, ehkä osittain kiharrettuna, ja lähes poikkeuksetta niissä on suuria hiuskoruja, kukkia, helminauhoja tai mitä vain, mikä sopii hänen pukuunsa. Onhan hänellä nelipiikkinen, virallinen tiara, joka näyttää koostuvan tikareista.

Kuningatar suosii valkoista, joka näyttää upealta hänen kullanruskeaa ihoaan vasten, ja pitää laskostetuista leningeistä sekä toogamaisista mekoista vähemmän virallisissa tilanteissa. Kaulassaan hän ei pidä paljoa – suuret korvakorut ja hiuslaitteet ovat jo tarpeeksi – ehkä vain jotain yksinkertaista pantamaista korua, mutta kuningattarella on aina ainakin viisi sormusta. Cehnennemin suuri, teräksinen sinettisormus ja Ayomidien neljän saaren sormukset. Enemmänkin koruja saattaa näkyä hänen sormissaan, mutta ainakin nuo.
Meikki vaihtelee paljon, mutta huolella syvän punaisiksi lakatut huulet ja silmiin tehty niiden vinoutta korostava rajaus löytyvät usein naisen kasvoilta.

Aedan siis huolehtii ulkonäöstään paljon, ja pukemiseen, vaatteiden huoltamiseen ja kuningattaren peseytymiseen on oma palveluskuntansa.
Hänellä on vasemman ranteen sisäsyrjässä sukutatuointi, Nuodemen kuninkaallinen sinetti.

Menneisyys:
Kanja Nohemi oli hyvin viehättävä haltianainen, joka työskenteli silloisen kuninkaan hovissa vähäisenä palvelusneitona. Hedelmättömään ja haluttomaan vaimoonsa kyllästynyt majesteetti päätyi lähentelemään Kanjaa, joka meni nopeasti ja innolla leikkiin mukaan.

Ei kestänyt vuottakaan, kun Kanja huomasi olevansa raskaana. Kaikessa hiljaisuudessa Kanjalle tekaistiin sukupuu ja aatelisarvo, ja vaikka hän virallisesti oli vain kuningattaren seuraneiti kaikki tiesivät haltian olevan epävirallisesti kuninkaan rakkain, jopa rakkaampi kuin silloinen kuningatar.
Tästä sitten kuningatar suivaantui. Hän oli suunnattoman katkera Kanjalle, ja kiusasi tätä armotta hulluuden rajamaille saakka. Kuningas ei huomannut mitään, eikä Kanja uskaltanut paljastaa virallisen vaimon puuhia, peläten kohta syntyvän tyttärensä puolesta.

Lopulta kuningas ilmoitti eroavansa vaimostaan. Tämä oli ilouutinen Kanjalle, mutta kaiken loppu hedelmättömälle kuningattarelle, joka päätti, ettei antaisi paikkaansa alhaiselle palvelijalle - eikä varsinkaan antaisi tämän lapsen päästä kruununperijäksi.
Niinpä hän suunnitteli ja toteutti katalan juonen. Eräänä yönä Kanja heräsi kesken uniensa, ja joutui huomaamaan miten hänen pikkuinen tyttönsä oli kadonnut vuoteestaan, ja kaikki viittasi siihen että tämä oli vaeltanut ulos ja hukkunut läheisen metsän pieneen, mutta voimakkaasti virtaavaan ja syvään jokeen. Menetyksen tuska ja entisen kuningattaren myrkylliset puheet ajoivat onnettoman äidin itsemurhaan – mutta katala nainen ei saanut haluamaansa, vaan kuningas lähetti entisen vaimonsa Cehnennemiin saatuaan vihiä tämän osuudesta asioihin.

Pieni Aedan oltiin tosiaan viskattu jokeen, mutta hän ei hukkunut. Tyttö sinnitteli pinnalla tarpeeksi pitkään, ajautuen hirvittävän kauas kotoa ennen kuin virta tyyntyi ja yhtyi erääseen lampeen.
Sen rannalla asui vanha demoninainen sekalaisen orpolapsikatraansa kanssa, ja hän toivotti myös uusimman eksyneen lampaansa näiden joukkoon. Aedan oppi elämään luonnon keskellä, oppi kuinka paljon työtä köyhien täytyy tehdä ja miten kuolema korjaa kaikki ennemmin tai myöhemmin – olipa kyseessä vuosia nuorempi pikkuveli tai itse äidinkorvike.

Lähes kaikki muut paitsi Aedan ja kolme muuta vanhinta lasta kuolivat rajun sairausepidemian pyyhkäistessä myös metsän pienoismaailman yli. Aedan rukoili kaikkien puolesta, mutta sai kerta toisensa jälkeen itkeä kuolinvuoteen ääressä. Koska ennen tytön mielessä kaikkein mahtavimpana loistanut Begeerte ei säästänytkään hänen läheisiään, hän katkeroitui ja alkoi vihata pääjumalaa sydämensä kyllyydestä – ettei murtuisi surunsa takia.

Lopulta tuli aika jättää tuo turvallinen satama taakse, ja lähteä kiertelemään maailmaa. Mukaansa hän sai Chuan, joka oli ajautunut talolle hänen jälkeensä.
Nopeasti kaksikko tuli todistaneeksi erinäisiä vääryyksiä, ja Aedankin oppi kuinka epäluotettavia kanssaeläjät osasivat olla.

Kun nuori Aedan oli nähnyt tarpeeksi maailmaa, ja hitaasti mutta varmasti synkkyyteen vajoavan kuninkaan välinpitämättömyydestä johtuvaa pahuutta, hän asettui asumaan suojelijansa kanssa Falahiin. Siellä hän rakastui erääseen ihmissuteen, Rijkiin. Heidän rakkautensa oli kestävää, mutta olosuhteet olivat heitä vastaan; vuoden jälkeen, täysikuilla jotka loistivat kirkkaammin kuin aikoihin, Rijk menetti sen vähäisen hallinnan susimuodostaan ja hyökkäsi Aedanin kimppuun. Koska nainen olisi muuten kuollut, Chua joutui tappamaan tämän rakkaan. Aedan pitää tapahtumaa omana syynään, koska tiesi kultansa olevan sutena mutta meni silti tämän luo – syynä oli kuitenkin tarkoitus varoittaa tätä lähestyvästä joukosta hulttiosotilaita jotka aikoivat teurastaa ihmissudet sänkyihinsä.
(Aedan tuntee suurta myötätuntoa ihmissusia kohtaan, ja siksi on perustanut tutkimusryhmän parannuskeinon etsimiseen.)

Aikansa surtuaan Aedan kokosi itsensä. Yksinkertainen elämä jatkui, kun hän aloitti suhteen Pamuya Sun, Invidian ja Pychán temppelin vartijaan. Viiden vuoden aikana hän sai tietää todellisen henkilöllisyytensä kruununperijänä, ja jätti miehen lähtien Chuan kanssa vaatimaan sitä asemaa joka hänelle kuului hovissa.

Sen alimpien tasojen myrkynkatkuinen juonittelu olisi saanut kenet tahansa muun perääntymään, mutta Aedan – joka esiintyi jonkun seniilin herttuan pikkuserkun siskontyttönä – raivasi tiensä kuninkaan ja tämän lähipiirin suosioon. Vei pitkään ennen kuin hän sai selustansa varmistettua Chuan kultaakin arvokkaammalla avulla, ja vasta sitten hän uskaltautui näyttämään isälleen ranteessaan olevan sukutatuoinnin.

Noh, vanha ja sairas mies alkoi kiljua ja kutsui häntä epäkuolleeksi hirviöksi, eikä ikinä suostunut uskomaan valloittavaa ja laskelmoivaa haltianaista suloisen viattomaksi tytökseen. Mutta kaikki hänen neuvonantajansa ja aatelisto hyväksyivät tapauksen – valtaa havitelleet oli jo raivattu pois tieltä – ja virallisissa papereissa lukee että kuningas olisi hyväksynyt Aedanin avosylin. Kuningas kuoli sopivasti sattuneeseen sairauskohtaukseen pian tämän jälkeen.

Hänet kruunattiin Hänen Jumalaiseksi Majesteetikseen, Ayomidien todelliseksi yksinvallitsijaksi, Cehnennemin valtiattareksi, Furorren ylikomentajaksi ja sotaherrattareksi Aedan Willa Mairéad Eldorgwynna Rhiannon Nohemi I:seksi, Nuodemen kuningattareksi keskitalvella 1.1.1982 ua.

Heti ensimmäiseksi hän aloitti tiukan kurinpalautuksen, järjesteli rappeutumista kohti lipuvan maansa kuntoon ja ilmaisi selvästi, ettei häntä vastusteltu.
Hän oli, ja on hyvä hallitsija. Pidetty, siitä saa riidellä. Ja valta tuppaa kihahtamaan päähän.

Pamuya Sun yritys herättää Invidia – joka oli muutenkin tuomittu epäonnistumaan, hetki oli väärä – oli raskas tapahtuma, sillä Aedan oli vielä rakastanut miestä, mutta lähetti tämän silti Cehnennemiin kuolemaan. Hän on myös perustanut lapsuutensa asuinpaikan demoninaisen nimeä kantavan kodittomille tarkoitetun suojan, ja maksanut ihmissusien vainokausista runsaalla kädellä takaisin. Muihin henkilökohtaisuuksiin hän ei kuitenkaan ole sortunut tai joutunut.

Lecia Nevroy kehitteli vaihtoehtoisteorian kuningattarensa mielenrauhan turvaamiseksi. Se kuuluu korulauseista riisuttuna näin:
Nuodemea voi hallita vain ja ainoastaan tosi hallitsija, jonka väitetään olevan ylijumala Begeerte. Koska myös kuningatar on todellinen hallitsija, hänen täytyy olla Begerteen reinkarnaatio, tai tämän pyhittämä. Näin ollen pääjumalan herätysyritykset ovat silkkaa typeryyttä ja kapinaa kruunua vastaan, sillä hän hallitsee jo.

Tämä takaa tietyn mielenrauhan Aedanille, ja siksi hän piti Leciasta – niin pitkään kunnes huomasikin tämän pettäneen kruunun.
Nykyään hän jahtaa tämän tytärtä Kimberleytä, suurinta uhkaajaansa. Melkoisen hyödyttömien etsintäkuulutusten lisäksi hänellä on suurehko joukko tutkimassa kaikista pienimpiäkin johtolankoja.

Muuta:
Furore, joka toimii jokaisen kuningattaren oikun mukaan, on näennäisesti palkka-armeija. Sen rivisotilaista huomattava osa on kuitenkin pakkovärvättyjä tai onnettomia miehiä tai naisia, joilla ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa. Kuningatar ei välitä tippaakaan näitten hengistä – hän on valmis uhraamaan sata tuhannen puolesta.

Aedan pitää musiikista ja tanssijoista, ja hänen hovissaan onkin huomattavasti viihdyttäjiä.
Nainen on aivan höpsö mitä tulee hänen kissoihinsa.

Huonopuoli/puolet:
Kylmäkiskoisuus, lievä vainoharhaisuus, julmuus, ja pelko omaa ja valtaistuimen turvallisuutta kohtaan.

Jumala/Jumalat:
Kaikki muut paitsi Begeerte.

Hyvä/paha:
Päällisin puolin hyvä, vaikka joillakin on eriäviä mielipiteitä. Hän uskoo sanontaan ”todellinen hyvyys vaatii hallittua pahuutta.”