Nuodemen uskonto

Zorybeismi

Yleistä

Nuodemessa on vain yksi uskonto, zorybeismi. Se on hyvin maanläheinen, arkipäivään ja nykyhetkeen keskittyvä uskonto. Selvimmin se näkyy ihmisten ahkerana henkilökohtaisena rukoilemisena, erinäisissä kirouksissa, manauksissa ja onnentoivotuksissa sekä monissa arjen rituaaleissa kuten portinvartijoille asiansa selittämisessä tai virallisten kokouksien aloitussanoissa.

Zorybeismi pyörii seitsemän demonijumalan, Begeerten, Zornin, Ragautin, Invidian, Gierin, Faulin ja Pychán ympärillä. Pääjumala Begeerteä palvotaan eniten, ja kunnioitetaan vapauden, aistillisuuden, älykkyyden ja kehityksen mallikuvana. Suurin osa viikoittaisista jumalanpalveluksista keskittyy hänelle yhdessä rukoilemiseen, kunnioittamisen osoittamiseen lauluin ja rituaalein. Muut näkyvät enemmän arkipäivässä (esimerkiksi Zornin nimeen kirotaan ylivoimaisesti eniten, ja onnea toivotetaan samalla kun Gierin suopeutta).

Lähes poikkeuksetta jokainen Nuodemen asukas uskoo zorybeismin opinkappaleisiin, mutta kaikki eivät rukoile säännöllisesti tai käy tilaisuuksissa – näin ollen uskontokunta jakautuu siististi eri aktiivisuustasojen mukaan. Mitään suurempaa erottelua ei kuitenkaan ole, ja on jokaisen yksilön oma valinta kuinka usein hän rukoilee, käykö hän ikinä kirkkojen laulujuhlissa tai uhraako hän koskaan.

Zorybeismin pyhä kirja koostuu muinaishistoriasta ja luomiskertomuksesta. Vain hartaimmat uskovat lukevat sen tekstejä, tavallisille tallaajille riittää yleisen sanoman tiedostaminen ja kuuleminen.

Zorybeismin tärkein periaate on itseä ylempien, voimakkaampien ja vanhempien kunnioitus. Näitä tulee kuunnella ja palvella parhaimman kykynsä mukaan.
Lisäksi kaikki koetaan yksilöinä, joilla on oma vastuu teoistaan; yksikään jumala ei tule pelastamaan tai rankaisemaan väärin tehnyttä tai palkitsemaan hyvin toimivaa suoraan. Sen takia yksilölliset ja hyvin itsekkäätkin moraalikäsitykset hyväksytään, ja inhimilliset rodut eivät ole mitenkään ylempänä muusta luomakunnasta.
Zorybeismin mukaan yksilöt tulee hyväksyä sellaisina kuin he ovat, ja antaa kaikille vapaus luovuutensa ja lihallisuutensa toteuttamiseen – ottaen vastaan myös vastuunsa.
Suurimpia hyveitä ovat luovuus, älykkyys, voima ja yksilöllisyys.

Juhlapyhät

Uusi vuosi 30.12.–2.1.

Uutena vuotena on kolme päivää vapaata, ja vuoden vaihtumisen yönä pidetään isot kekkerit ilotulituksineen päivineen. Juhlassa muistetaan kaikkia jumalia, ja koko puuha muistuttaa ylimitoitettuja, kaduille levinneitä laulujuhlia. Uudenvuodenlupaukset, tulevan ennustaminen ja hauskanpito kaveriporukalla ovat Nuodemenkin vuodenvaihteen perinteitä.

Sadejuhlat 12.–26.5

Sadejuhlat on monien pienempien juhlapäivien yhteensulautuma, joka huipentuu Invidian päivään – virallisesti Ayomiden valtiattaren päivään, mutta tämä ei ole ollut koskaan kovin yleisesti tiedossa, ja kuningatar Aedan on kieltänyt termin käytön. Pienemmillä paikkakunnilla juhla käsittää markkinat, ja kestää vähemmän aikaa, mutta pääkaupungissa on kahden viikon ajan, joka yö karnevaalimainen tunnelma, asujaimisto kaksinkertaistuu ja kaikki joilla on varaa järjestävät naamiaistanssit. Suurimmat ovat palatsilla 25. päivän yönä.

18.7.(1703) – kuningattaren syntymäpäivä

Tämä juhlapäivä vaikuttaa rahvaan arkeen vain vapaapäivänä, mutta ylimystölle se tietää hienoja, hillittyjä juhlia.

Elonkorjuu/syystanssit syyskuun puolessa välissä

Tämän juhlan perinteet vaihtelevat paikkakunnittain, samoin kuin ajankohta. Se on tärkeämpi juhla maaseudulla kuin kaupungeissa. Yleensä kiitetään Ragautia ja mässäillään sekä tanssitaan.

Tuhansien kynttilöiden yö – lokakuun ensimmäisen sunnuntain vastaisena yönä

Tänä yönä muistetaan kuolleita, ja jokaisen haudalle sytytetään ainakin yksi kynttilä.

Hopeaviikko 11.-18.11.

Tämä pienimuotoinen juhla muistuttaa Telluksen joulua – vietetään aikaa perheen kanssa, annetaan lahjoja ja syödään hyvin. Perinteet sijoittuvat viimeiselle yölle, sitä ennen elellään hissuksiin.
Uskonnollisimmat viettävät alkuviikon mietiskellen, jotkut paastoavatkin.

Muut juhlat

Nimeäminen

Henkilö nimetään puolen vuoden sisällä syntymästä. Se on pieni perhejuhla, jossa tapahtuu lapsen siunaaminen ja nimen virallistaminen – sekä vanhempien julistaminen. Samankaltainen juhla pidetään myös aivan nuorille adoptiolapsille.

Häät

Zorybeismin naimisrituaalit eivät paljoa poikkea kristinuskon omista. Morsian pukeutuu valkoisiin, kummankin suku on paikalla, heitellään kimppuja ja muuta mukavaa – perinteet vaihtelevat hienoisesti kunkin oman maun mukaan. Itse seremonia on melko lyhyt sekä vapaamuotoinen, ja se voidaan suorittaa missä tahansa jonkin papinarvon omaavan toimesta.
Zorybeismi sallii homoparien avioitumisen.

Hautajaiset

Henkilön kuoltua tämä siunataan lepoon välittömästi, ja ensimmäisenä yönä joku läheinen valvoo ruumista yön yli. Näin varmistetaan että vainaja jättää hyvästit maailmalle, irtaantuu sieltä kokonaan. Tämän jälkeen kuolleen kasvot peitetään, eikä niitä enää näytetä eläville.

Noin viikon päästä kuolemasta pidetään itse hautajaiset. Vainaja puetaan koreisiin vaatteisiin, ja asetellaan avonaiseen arkkuun, sermin taakse juhlahuoneeseen niiden hyvästeltäväksi jotka sitä vielä kaipaavat. Kuolleelle pidetään iloiset läksiäisjuhlat, jottei tämä tunne tarvetta jäädä läheistensä surun vuoksi. Seuraavana aamuna tämä haudataan sukuhautaan tai yleiselle hautausmaalle, lauletaan ringissä haudan ympärillä kunnes viimeinenkin lapiollinen maata on paikallaan. Tämän jälkeen on lupa itkeä.

Kuukauden ajan uudella haudalla palaa kynttilä joka yö, tämän jälkeen vain tuhansien kynttilöiden yönä.

Laulujuhlat

Laulujuhlia järjestetään kerran kuukaudessa, joskus useammin, joskus harvemmin. Kyseessä on kokoontuminen paikalliseen kirkkoon, yhteinen jumalanpalvelus jonka aikana on suotavaa laulaa kurkkunsa käheäksi. Juominen ja tanssiminen kuuluvat tähän tapahtumaan erottumattomasti – mutta bileistä poiketen yleinen sävy pysyy uskonnollisena, mitä nyt riehakkaana.

Kirkot ja papit

Kirkko on yksi pyhitetyn rakennukset tyyppi, mutta sillä voi tarkoittaa mitä tahansa rakennelmaa, joka on luovutettu jumalille ja heidän palvonnalleen. Erilaisia pyhitettyjä rakennuksia on neljää päätyyppiä:

Pyhäköt ovat pieniä, yleensä luonnon helmassa tai muuten syrjässä sijaitsevia, pieniä rakennuksia. Niissä on uhrialttari, muttei muuta sisustusta. Arkkitehtuuri on yleensä ilmavaa, suurilla ikkunoilla – niiden sijainti määräytyykin kauniin ympäristön mukaan.

Kappelit ovat pyhäkköjä suurempia, ja niissä saattaa olla useampia penkkirivejä alttarin lisäksi. Ne kuuluvat suureen rakennukseen. Kuningattaren palatsissa on oma kappeli, samoin suurimmissa aatelisten linnoissa.

Kirkot muistuttavat Telluksen kirkkoja kokonsa puolesta, ja niitä löytää kylien ja kaupunkien keskeltä. Pienien kylien kirkot toimivat usein myös oikeussaleina.
Uutena vuotena ja laulujuhlina tapahtumat keskittyvät kirkkoihin.

Temppeleitä on jokaiselle jumalalle oma, ja ne ovat suuria, majesteettisia rakennuksia. Niihin pääsee temppelinvartijan perusteellisen tarkastuksen jälkeen, ja väkeä kerääntyy uutena vuotena hieman isompi määrä paikalle.

Lisäksi on olemassa luostareita, pieniä eristyneitä yhteisöjä tosiuskovaisista. Kaikki papit elävät ainakin puoli vuotta luostarissa koulutuksensa ajan, tehden työtä ja opiskellen. Luostareita on melko vähän, ja niissä kaikissa tutkitaan historiaa, joka Nuodemessa nivoutuu tiukasti yhteen uskonnon kanssa.

Zorybeismin papiksi on helppo päästä – tarvitaan vain paljon uskoa, paljon kiinnostusta ja lyhyt koulutus. Tämän jälkeinen koe onkin jo vaikeampi juttu, samoin kuin ylemmän arvon saamiseen tarvittavien vaatimusten täyttäminen.
Kaikilla papeilla on pyöreä kaulakoru, johon on kaiverrettu kaikkien jumalien symbolit, sekä takapuolelle jotain kyseiselle papille henkilökohtaista.

Koulutus sisältää rukousten ja laulujen opettelua, kirkkojen huolehtimiseen tarvittavat menot, siunaaminen (haudan lepoon ja muuten vain onnea tuomaan) ja muita virkaan kuuluvia toimia. Se kestää puoli vuotta ja tapahtuu luostarissa. Myös kaikki kokeet (tai koetukset, kuten vanhempi väki sanoo) suoritetaan luostareissa. Näihin sisältyy kirjallinen ja käytännön koe jonka jälkeen jokin puolueeton, mielen lukemiseen kykenevä henkilö luettelee luostarin ylimmälle papille aivan kaiken kokelaasta. Kokemus on useimmista traumatisoiva, mutta sen avulla karsitaan pappien etuja tavoittelevat joukosta.

Mitään virallisia etuja pappeudesta ei saa, mutta on tunnettu tosiasia että kukaan ei kehtaa kieltää kiertelevältä papilta yösijaa, ja että erilaisten toimitusten (häät, hautajaiset) pidosta saa mukavasti kiitosrahoja – vaikkei mitään todellista palkkaa olekaan.

Kokeen suorittamisen jälkeen saa vapaasti valita, jääkö luostariin, antaako kirkon määrätä toimenkuvastaan, kierteleekö pikkukyliä joissa on aina pulaa papeista ja papit toimivat joskus tuomareinakin pikkukiistoissa, jääkö hoitamaan jotain kirkkoa tai pyhäkköä vai jatkaako elämäänsä normaalisti. Jotkut erikoistuvat Furoren papeiksi, sotilastaitoisiksi ja jonkin verran parantamista hallitseviksi yksilöiksi, jotka huolehtivat kaatuneista.

Papin arvostus vaihtelee tämän kuuluisuuden, sen pidetäänkö tästä ja kuinka pitkään tämä on ollut toiminnassa, mukaan. Papin jälkeen voi hakea kardinaaliksi, jolloin pääsee mukaan kirkon johtotehtäviin. Lahjoitusten sijoittaminen, papiston hallinta, kokeiden järjestäminen ja isojen juhlien organisointi kuuluvat homman huveihin, samoin kuin jostain kumman syystä karttuva rahamäärä. Papin töillä elättää mukavasti itsensä, kardinaalina myös perheensä – varsinkin jos tekee tavallisen papin hommia muun lisäksi.
Kardinaaleillakin on omia arvo-asteen vaihteluita, useimmiten kannattajamäärän, tehokkuuden ja iän mukaan.

Toiseksi korkein asema on ylipapin virka. Tähän asemaan tullaan valituksi arvostetuimmista kardinaaleista koostuvan neuvoston päätöksellä, ja se tietää paikkaa hallitsijan neuvonantajana sekä henkilökohtaista yhteyttä temppelinvartijoihin. Tästä työstä saa kuningattaren maksamaa palkkaa, mutta saatu arvostus on jo loistava palkkio itsessään.

Temppelinvartijat ovat zorybeismin ylimmällä portaalla. He ovat luovuttaneet ruumiinsa jumalien käyttöön, ja vartioivat näiden temppeleitä, poistumatta koskaan kovin kauas. Se on ankeaa, yksinäistä, ja kaikkien tulijoiden tarkastaminen ja luvattomien poissa pitäminen vievät aikaa sekä voimia, mutta uskovaiselle suotu kunnia ja valta sanoa viimeinen sana uskoon liittyvistä asioista riittävät useimmille korvaukseksi. Edellinen temppelinvartija valitsee aina seuraajansa.

Muuta

Rukoileminen ja uhri

Rukoilla voi missä tahansa, useimmiten rukoillaan omassa rauhassa tai alttarin ääressä. Alttarilla rukoilemista ennen heitetään soveliaaksi katsottu määrä kolikoita uhrilaatikkoon, pyynnöksi että jumalat kuuntelisivat rukouksen. Seuraavaksi polvistutaan maahan – jotkut istuvat jalkojensa päälle, jotkut jäävät suorempaan asentoon – painetaan pää, liitetään kämmenet suorina yhteen rinnankorkeudelle ja suljetaan silmät. On yleistä mutista tai lausua jokin opeteltu rukous, omin sanoin rukoillaan vain pään sisässä. Muualla rukoilu on muutoin samanlaista, paitsi että uhri jää pois.

Opetellut rukoukset ovat joko vanhoja, käsittämättömänkuuloisista tavuista koostuvia ja rytmikkäitä rimpsuja, tai sitten lyhyen hokeman (saattaa sisältää jumalien nimet, tai pätkiä luomistarusta) toistoja.
Uhraamiseen on toinen, vanhempi ja melkein unohtunut tapa. Tässä vähemmän käytetyn käden kämmeneen viilletään vinottain pikkurillistä peukaloon pyhitetyllä veitsellä haava, josta valutetaan verta joko uhrimaljaan tai maahan. Tämän jälkeen rukoilu jatkuu kuten muulloinkin, mutta haava hoidetaan vasta kun lopetetaan.

Rituaalimurhat

Rituaalimurha on erittäin harvinainen tapa, koska zorybeismi kunnioittaa elämää. Muinaisina aikoina inhimillisten rotujen edustajia uhrattiin jumalille useammin, nykyään sitä ei virallisesti tehdä. Vain takapajuisimmissa kylissä saatetaan tappaa joku viljasadon pelastamiseksi.
Mutta pyhiä kirjoituksia lukeneet tietävät, että jumalien herättämiseen tarvitaan uhri.

Jumalien paluu

Ennen kuningatar Aedanin valtaannousua jumalien herättäminen ei ollut ajankohtainen asia, mutta siitä ei vaiettukaan.
Suurin osa papeista tietää, että jumalien on määrä palata ja he odottavat sitä, mutta tavallisen kansan tietoisuus ja mielipiteet vaihtelevat suuresti.

Harvat tietävät, että paluun hetki on lähestymässä kovaa kyytiä, Kimberley Nevroy on saanut kerättyä huomattavan osan tarvittavista aineksista, sekä mitä menoja ja uhreja herättämiseen tarvitaan.

* * * *

Tarkempia tietoja pappien menoista ja muusta saa ja pitää kysyä sir Kailta jos tarvetta ilmenee; Lotengolta saa tietää jumalien herättämisestä~