Nimi:
Chua
Ikä:
Alle keski-ikäisen näköinen, elänyt n. 140 vuotta.
Laji/Rotu:
Puolilohikäärme, puoliverinen tai puoli- Ceh-Ailbhe, miten sen haluaa sanoa – Ceh-Ailbhen ja légzessárkany*n jälkeläinen.
Sukupuoli:
Mies
Työtausta ja ammatti:
Ei ole ammattia, hän on vain opetellut selviämään ja taistelemaan. Nykyään hän on kuningattaren läheinen ystävä ja henkivartija. Hän on kuitenkin ”kieltäytynyt” kaikista valtaa tuovista asemista, esim. palatsinvartijoiden komentamisesta ( – hyvästä syystä, katso luonne... hän ei sovi sellaiseen.)
Hän kuitenkin valvoo sotilaita huvikseen, näiden kauhuksi.
Taidot:
Ilmaelementalisti, taitava taistelemaan aseetta. Valkealla on loistava hämäränäkö, ja myös tavallista parempi kuulo – kovat äänet hänen lähellään ovat epätoivottuja. Hänen vatsansa sietää vaikka mitä, ja useimmat myrkyt eivät vaikuta mieheen.
Perhe ja läheiset:
Chuan onneton Ceh-Ailbhe -äiti kuoli synnytykseen pojan repiessä tiensä maailmaan. Isästä ei ole tietoa, kaipa tämä elää petona vielä jossakin.
Hän ei kauaa ollut aavikkoheimon parissa, ja on unohtanut suurimman osan entisistä tutuistaan.
Tällä hetkellä välittää Aedanista suojeltavanaan, ja hänellä on omanlaisiaan ystävyyssuhteita tämän lähipiiriin ja joihinkin sotilaisiin ja vartioston jäseniin.
Jonkinasteista sietämistä syvempää on havaittavissa Vincent Legrazia kohtaan.
Hahmosi tavarat:
Periaatteessa Chua saa kaiken mitä tarvitsee Aedanilta, muttei itse omista mitään sen kummempaa.
Lemmikit:
Ei ole.
Luonne:
Chuanista tulee heti ensimmäisenä mieleen käärme. Viileä, tunteeton ja tappamiseen erikoistunut peto, joka vaikuttaa suhtautuvan kylmästi muuhun ympäristöön, ollen välinpitämätön kaikkea kohtaan. Mies ei helpolla puhu, ja usein jättää juttelua yrittävät täysin huomiotta. Joskus kuitenkin saattaa havaita hassua uteliaisuutta, mutta yleensä Chuan saa lähellään olijat hermostumaan kiinteällä tappajan tuijotuksella, joka saattaa jäädä näennäisesti ilman syytä juuri sinun silmiisi.
… hän ei kuitenkaan tietoisesti yritä hermostuttaa ketään, vaan sattuu nyt poikkeamaan tavoiltaan muista.
Koska hänen perimässään ei ole erityisesti älykkyyttä suosivia tekijöitä, mutta mies on kuitenkin kasvanut lähestulkoon sivistyneesti, valkea taitaa kanssakäymisen periaatteet ja osoittaakin ympäristöstään välittämistä enemmän kuin keskiverto eläin.
Erityisesti sotajoukkoja tulee piinattua yhtäkkisillä ilmestymisillä seuraamaan sotilaiden puuhia. Chua ei tiedosta arvovaltaisuuttaan, sillä pitää Aedania ainoana kuningattarena – lohikäärmeillä yleinen suhtautumistapa, on vain kuningatar ja tämän perhe ja loput ovat saman arvoisia – ja itseään palvelijana siinä missä muutkin.
Tästä johtuen mies tottelee vain Aedania, ja useat itsensä korkea-arvoisemmiksi arvioineet aateliset välttelevät Chuaa jotteivät joutuisi liian tuttavallisen kohtelun uhreiksi.
Hän on suhteellisen utelias ja leikkimielinen, ja hämmästelee usein muiden omastaan poikkeavaa käytöstä, tapoja ja eleitä. Kiusaaminen ja tahallinen hermostuttaminen ovat hänen käsityksensä huvista, ja muuten hyvällä päällä ollessaan valkea vaikuttaa leikkivältä kissalta.
Hän ei kykene valehteluun, ja uskookin kaiken aina totena ellei joku luotettava korjaa käsitystä.
Chuaan voi luottaa; kerran vannottuaan tai päätettyään mies ei muuta mieltään.
Sarvekas myös tajuaa älykkäämpiään paremmin milloin on häviöllä, ja tunnustaa tappionsa nopeasti, häpeää tuntematta.
Ehkä hassuin piirre on hulvattoman hidas herääminen aamuisin ja muutenkin suunnaton unimäärä. Se, kuinka pelottavan äreä (mutta passiivinen) hän on herättäjäänsä kohtaan ei ole enää niin hauskaa. Toinen epähauska asia on hänen nälkänsä – reitti valkean sydämeen kulkee vatsan kautta, ja on huonosti varjeltu salaisuus mitä hän on tehnyt muutamille onnettomille salamurhaajille. Ei ole suositeltavaa näyttää syömäkelpoiselta, jos hän ei ole syönyt yli kahteentoista tuntiin, ja useamman päivän paaston jälkeen iljettävältäkin maistuvat ovat vaarassa.
Ulkonäkö:
Chua on kuin itse kuolema. Hontelot raajat ja hoikan sekä luonnottoman notkean kehon peittää vitivalkoinen iho, ja samaa sävyä ovat hänen olkapääpituiset hiuksensakin. Suuret, kalvakan sinertävät silmät viirupupilleineen ja pitkine, eläimellisen tuuheine valkoisine silmäripsineen ovat säikäyttäneet useamman kuin muutaman. Pitkät, herkästi katkeavan näköiset sormet päättyvät lohikäärmeen raatelukynsiä muistuttaviin kynsiin.
Jos Chuan ryhti olisi suora, hän saattaisi lähennellä vajaata kahta metriä pituudessaan. Mutta miehen fysiikka on kuin Ceh-Ailbhen – hieman kumara, enemmän sopeutunut neljällä jalalla kulkemiseen kuin pystyasennossa olemiseen. Hän on kyllä totutellut kävelemään kunnolla, mutta silti selkä on hieman kumarassa ja asento näyttää siltä, kuin mies olisi pudottautumassa minä hetkenä hyvänsä neljälle jalalle. Ja hänen nilkkansa ei ole samanlainen kuin ihmisellä – se on samankaltainen kuin suden. Tämän lisäksi vahvojen varpaankynsien terävyys estävät häntä käyttämästä kenkiä.
Hänellä oli pitkä häntä, mutta se katkesi eräässä menneisyyden seikkailussa. Loppupätkäkin irrotettiin, ja nyt takamuksen yläpuolella on vain iso, ruma arpi.
Chuan kasvot ovat laihat, tuoden häiritsevästi mieleen pääkallon. Hänellä on pieni nenä josta puuttuu pala sekä suu kapeilla huulilla. Miehen huulet ja kulmakarvat ovat yhtä valkoiset kuin loputkin hänestä, ja suun sisäpuoli (ikenet, kitalaki) on musta. Hänellä on vilkkuluomet, ja pienien suippojen korvien takaa hiusten keskeltä versoo luunvalkea kolmen sarven rivi kummallakin puolella päätä – ylin ohut ja siro piikki on 20, seuraava 15 ja alin 10 senttimetriä. Silloin harvoin kun hän suuttuu, hän irvistää ja vilauttaa samalla vaikuttavia torahampaitaan – ja siksi mies joskus hämmentyy, koska ei käsitä hymyä samalla tavalla kuin muut.
Chua verhoutuu mustiin, kaapumaisiin vaatteisiin ja pitää lähes aina päässään syvää ja kasvoja varjostavaa huppua – jossa on reiät sarville. Talvisin hän sitoo jalkoihinsa riepuja, etteivät ne kylmettyisi, mutta kesäisin kulkee paljain jaloin. Hänen yllään on joskus yllättävän nättejä vaatteita ties minkälaisilla nyörityksillä ja pitseillä.
Hän inhoaa sitä, mutta pukeutuu Aedanin vaatimuksesta juhlissa siistiin, hopeakirjailtuun pukuun (inho johtuu tiukasta kaula-aukosta - Chua ei siedä minkäänlaista kiristystä kaulallaan). Koruja hän ei käytä, sarvista on kylliksi – ja lisäksi hänen kasvoissaan on hopeansävyisiä suomuja vasemman silmän kulmassa kuin koristeena, samanlaisia rykelmiä on muuallakin kehossa harvakseltaan.
Lyhyenä yhteenvetona Chua tuo mieleen viikatemiehen, on huomattavan epäinhimillinen ja vaikka häntä usein luullaan ensi näkemältä demoniksi ainakin kyseisen rodun edustajat huomaavat eron nopeaan.
Menneisyys:
Ei ole mitään näkyvää syytä sille, miksi ihmishahmossaan kulkeva légzessárkany–uros jätti sen Ceh-Ailbhen syömättä, josta tuli Chuan äiti. Ehkä oli pariutumiskausi eikä sitä ollut onnistanut yhdenkään naaraan kanssa.
Tuleva äiti ei vaikuttanut olevan aiheesta moksiskaan, vaikka aiheuttikin hieman kuohuntaa yhteisössään kantaessaan lastaan huomattavasti normaalia pidempään. Puhumattakaan siitä kun poika päättikin nopeuttaa syntymäänsä ja repiä naisparan vatsan auki, syöden ilmeisen hyvällä ruokahalulla kantajastaan aimo lohkareen ennen kuin muut repivät hänet irti.
Sanomattakin selvää että epäonnenlapsi karkotettiin heti, ja tämä jäi seuraamaan eri aavikkoheimoja, riivaten näitä niiden leirien liepeillä vaellellen, syöden mitä kiinni ja tapettua sai kamalan nälkänsä sammuttaakseen.
Kaksikymmentävuotiaana hän törmäsi meren rannalle, sattumalta juuri vankeja tuoneen laivan luo. Miehistön onneksi silloin nykyistä vielä epäinhimillisemmän Chuan sarvet olivat juuri puhjenneet, eli hän oli tavallista heikommassa kunnossa ja nuoruusajan pahin nälkä oli takanapäin. Syy laivaan piiloutumiseen olikin uteliaisuus, ja hätäinen pako rannalla puhjenneesta hävityksestä – koska vankeja jätetään aina samaan paikkaan, sinne kerääntyy chlpartoja ja muita mukavia odottamaan helppoa riistaa.
Valkea löydettiin nopeasti kotimatkalle lähdön jälkeen. Silloin vartiostojoukkoon päästettiin kuka tahansa, ja Cehnennemin rannalla aina tapahtuvasta verinäytelmästä itsemurhaan asti järkyttyneen jäänteet olivat kelvanneet sarvekkaalle paremmin kuin hyvin. Tästä muutenkin henkisesti epätasapainoinen miehistö suuttui, ja Chua huomasi nopeasti jäävänsä häviölle tappelussa. Antautuminen ei kuitenkaan hyödyttänyt, vaan aavikolla elämiseen tottunut saikin huomata joutuneensa mereen, veden alle. Hän päätyi roikkumaan laivankylkeen kynsillään takertuneena, lähes ihmismäisen hätääntyneesti ulisten. Eipä siitä ollut apua, mutta kohta nopeasti oppiva nuori sekasikiö tajusi elementalistin kykynsä ja sai kuin saikin liidätettyä itsensä takaisin laivan kyytiin – kerta toisensa jälkeen.
Heti maata nähdessään hän häipyi laivan luota, päätyen harhailemaan pienten kylien liepeillä. Hitaasti sivistyneemmät tavat alkoivat tarttua Chuaan, ja hän sai pari melkein-ystävää, jotka kuitenkin päätyi lähes poikkeuksetta tappamaan nälissään.
Sitten hän päätyi demoninaisen mökille. Tämä voimakastahtoinen nainen kohteli omituista reppanaa aluksi kuin huonotapaista koiraa, ja kasvattityttö Aedan voitti valkean sydämen ruoan tarjoamisen avulla. Ei kestänyt kauaa, kun sarvellinen oppi puhumaan, totutteli kävelemään kahdella jalalla neljän sijaan, ja ymmärtämään miten kuului käyttäytyä. Muiden hylkiölasten ja heidän kasvattajansa kuollessa hän jopa itki, selvästi inhimillistyen päivä päivältä. Aedanin retkillä mukana kulkiessaan Chua otti suojelevan asenteen tuohon haltiaan, ja tottui myös siihen miten muuta väestöä tosiaan vilisi saarilla aavikkoon verrattuna.
Pitkän ja komean häntänsä hän menetti Rijkiä vastaan taistellessaan, ja hännännysä amputoitiin lopullisesti Aedanin ujuttautuessa hovin kiemuroihin. Chua ei ikinä oikein ymmärtänyt, miten ihmeessä kukaan sai mitään aikaa siellä, kun kaikkien puheet olivat täysin järjettömiä. No, hän vain varjosti kuningattarensa ohjeiden mukaan erinäisiä henkilöitä – pelotellen nämä melkein järjiltään - ja joskus tappoikin kaikessa hiljaisuudessa.
Aedanin valtaannousun jälkeen hän on vain jatkanut tämän vartioimista.
Muuta:
Hän pelkää vettä suunnattomasti, isoja vesimassoja erityisesti. Hänen silmänsä ovat hyvin valoherkät – mikään ei ole pahempi virhe kuin räväyttää miekkosen huoneen verhoja auki herätykseksi aurinkoisena päivänä, silloin syntyy ruumiita..
Hänen äänensä särähtelee, sillä sitä ei ole tarkoitettu puhumiseen. Sen sijaan vertahyytävä, luonnottomasti kirskuva huuto - jonka avulla hän voi keskustella muiden lohikäärmeiden kanssa - on miehelle omiaan. Hänet saattaakin nähdä juttelemassa kuningattaren talleilla olevalle melkein-lajikumppanilleen.
Chua pitää kiiltavistä ja kilisevistä jutuista - kuten tuulikelloista.
Huonopuoli/puolet:
Valoherkkyys, epäinhimillisyys ja vesikammo.
Jumala/Jumalat:
Ragauti
Hyvä/paha:
Tästä saa kiistellä kuinka paljon haluaa.
*Légzessárkany
Cehnennemin perukoilla elävä solakka, lohikäärmeisiin luokiteltava eläin, joka poikkeaa Nuodemessa harvakseltaan muuten nähdyistä ”eurooppalaisista” suuresti. Väritykseltään valkoiset tai hopeansävyiset pitkäjalkaiset eläimet eivät syökse tulta, ja ovat kooltaan hevosen luokkaa. Siivettömillä nelijalkaisilla on pitkä harjas päälaelta hännänpäähän, ja komeat, ohuet sarvirivit päänsä, jossa ei ole näkyviä korvia, kummallakin puolella. Ne eivät ole nauhamaisia, mutteivät aivan liskomaisiakaan. Pää muistuttaa yleensä enemmän ketun kuin liskon päätä, ja häntä on siimaksi kapeneva ja joskus tupsuun päättyvä – puolitoista tai kaksi kertaa ruumiin pituinen. Niillä on pehmeän nukan peittämä iho, vatsapuolella suomuista muodostuva laattapanssari ja harteille, selkään ja reisille muodostuu aikuisilla yksilöillä kivikovia, yleensä tumman hopeisia suomupahkuroita. Varvasastujia ja vain kaksi vahvoihin kynsiin päättyvää varvasta.
Ne syövät mitä tahansa lihaa vastasyntyneestä asti – ja harkitsematta, mutta suurin osa myrkyistä ei tehoa niihin - ja nälkäisinä hyökkäävät kenen tahansa kimppuun muutoin arahkosta luonnostaan poiketen. Keskenkasvuisilla nälkä on ainoa moottori, mutta hillitön syömishalu laantuu aikuisuuden koittaessa – mutta silti ei ole suotavaa joutua neljä päivää paastonneen légzessárkanyn tielle.
Aikuistuvat kahdessakymmenessä vuodessa, elävät noin 500-vuotiaiksi. Munivat kolme munaa kerrallaan viiden vuoden välein, ja poikaset päätyvät usein muiden ruuaksi.
Ilmaelementalistin kykyjä, joiden avulla laji pystyy lentämään siivettömyydestä huolimatta.
Kiintyvät harvoin, mutta voimakkaasti.
Ne ovat melko älykkäitä ja hyvin ihmismäisiä, ja jokaisella yksilöllä on kyky muodonmuutokseen ihmisenkaltaiseen hahmoon. Pariutumisesta inhimillisten rotujen kanssa on tapahtunut, mutta hybridit ovat poikkeuksetta hedelmättömiä ja usein kykenemättömiä sopeutumaan kumpaankaan yhteisöön.
Laji on nopea, kestävä ja ketterä, mutta häviää joukkotuhovoimassa saariston lohikäärmeille. Tähän mennessä kuningattaren talleilla on vain yksi yksilö, mutta harkinnassa on armeijaan kyseisillä ratsastavan osaston perustaminen – nälkäinen légzessárkany on mainio sotaratsu.
Pääsivu 
Aihe: Chua 
Su Syys 14, 2008 3:51 pm
