Kain hahmojen selityksiä.

Koska hahmoni *köhminäköh* ovat laiskoja kirjoittamaan päiväkirjaa, olen koonnut heidän juttunsa tähän yhteen pätkään.
Aina ennen merkintää on aika, paikka ja hahmo mainittuna, sekä myös mihin merkintä kirjoitettiin.

Periaatteessa yritän kirjoitella kaikkien näkökulmista niin usein kuin jaksan, mutta koska Kuno ei kirjoita ollenkaan, Malasintha ehkä kerran vuoteen jos on sattunut jotain hyvin merkittävää, ja Vermundo hyvin epäsäännöllisesti, mukaan lukien sen että Bijou kirjoittaa romaanillisen asiaa per päivä… minä en ota vastaan syytteitä/valituksia siitä että olen laittanut liian harvoin Malasinthan juttuja ja että Bijou puhuu merkinnöissään edellisistä merkinnöistä, joita ei ole olemassa. Eihän hän näytä niistä jokaista minulle ^^


Vermundo
15.08.2056
Zvart
Majatalo
Raapusteltu lehtiöön.


Sāng ei ole muuttunut paljoakaan. Vaikka hän menetti muistinsa, ja noin nuorelle viisi vuotta on todella pitkä aika, hänellä on yhäkin entinen teränsä kunnossa. Olen iloinen siitä että törmäsin häneen toissayönä!
Minun pitäisi etsiä hänet käsiini useammin. Olin jo unohtaa miksi tein hänestä yön lapsen – sen raivottaren kanssa metsästäminen on yhtä juhlaa.

Nyt olen saanut kuulla rohkaisuja. Kolmen päivän päästä. Silloin minä menen taas katsomaan pikkuistani. Ja taas siitä kolme päivää eteenpäin, käyn uudestaan, annan läsnäoloni tuntua. Sillä tavalla, hiljalleen, kerta kerralta enemmän…
Toivon että jumalat kuulevat rukoukseni hänen puolestaan.

Malasintha
19.08.2056 – päivällä
Melek
Parantajan vastaanotto
Pieni paperinpala

Hall. Kim.
Kuinka monta joudun tappamaan ennen kuin heidän kaltaisensa tajuavat lopettaa?

Bijou
19.–20.08.2056 - yöllä
Melek
Kovakantinen päiväkirja.

Heräsin taas niin etten saa uudestaan unta. Tuntuu hassulta… Kuin en voisi uskoa eilistä (vai onko se jo toissapäivä?) todeksi.
Ystävä. Siinä… lämmin sana. Luulin etten saisi ystäviä, kaiken takia. Ystäviin tarvitsee niin paljon puhumista, aloitteellisuutta, avoimuutta ja rehellisyyttä. Eihän häkkilintu osaa sellaista, se tuntee vain kalterinsa.
…mitä minä oikein höpisen, taas tulee rivejä joita en kehtaa lukea jälkeenpäin. Mutta, toivottavasti Kimillä menee hyvin. Vaikka Rakesh saikin hänet paikattua, sen hassun ei pitäisi ryntäillä minnekään jonkin kukan takia! No, kaipa se on välttämätöntä, että herättäminen onnistuu…

Siinä on yksi asia joka valvottaa minua. En… ole kovin innostunut siitä ajatuksesta, että maailma muuttuu. Ensi keväänä vielä. Minulla ei kuitenkaan ole mitään sitä vastaan. Jumalathan omistavat maailman joka tapauksessa… miksi heidän sitten pitäisi pysyä siitä erossa?
Mutta se on silti niin pian. Olisinpa törmännyt Kimiin aikaisemmin, oppinut tuntemaan hänet jo vuosia sitten. Hänet ja Ohanin ja Dalyan ja… en voi sanoa että en haluaisi tuntea Lucia, mutta onhan hän vähän häiritsevä.

Piirros on täällä, taiteltuna sivujen väliin. Onneksi tämä on melko iso kirja, minun ei tarvinnut taittaa sitä kahtia… Olisi ollut kamalaa jos lyijykynä olisi hankautunut suttuun.
Taidan olla rakastunut siihen, kun katselen sitä niin usein. Hiukseni ovat aivan sekaisin ja muutenkin, en ole parhaimmillani, mutta… Rakesh on saanut sen näyttämään hyvin suloiselta. En voi olla hymyilemättä kun katselen sitä.
Minun pitäisi mennä käymään hänen luonaan. Samalla voisin kysyä Lucilta siitä vampyyrista, jota isäni oli purrut. Ihmeellistä että niin pitkän hiljaisuuden jälkeen, ensimmäinen kenelle uskallan alkaa puhua ystävystyy kanssani, ja samalla tuo ison kasan muita ystäviä ja tietoja isästä.
Sitten kun näen hänet aion ensimmäiseksi sanoa, että olen kaivannut häntä. Mieleni tekisi kysyä, miksi hän lähti, mutta se varmaan saisi isän tuntemaan syyllisyyttä… Ellei hän sitten inhoa minua, ja kieltäydy tapaamasta.

Se korppi ei ole pyörinyt vähään aikaan täälläpäin. Olisi mukavaa ruokkia sitä taas, ja jutella jotain pientä.

Hassua, aloin ajatella Rakeshia. Siinä on yksi maailman lempein ja kiltein ja suloisin haltia – ellei sitten Ohan ole suloisempi, kun aina muistelee äitään.
Mutta Rakesh. Pitääköhän hän suklaasta? Olisin voinut tehdä suklaaneliöitä viemisiksi, mennä ehkä päiväsaikaan kylään. Täytyy vain herätä huomen tänään tarpeeksi aikaisin, eikä puolenpäivän jälkeen. Ja toivoa ettei ole kovin aurinkoista.
Minun pitää kiittääkin häntä, kun käteni on jo nyt aivan kunnossa, ja mikään tärkeä ei vaurioitunut pysyvästi.

Basira ihmetteli pitkään laukauksia, täällä kun on niin rauhallista yleensä. Ja muutkin ovat aivan hädissään.
Mutta ilmeisesti he eivät nähneet mitään, ja pystyvät nukkumaan yöunensa.


//Note: Basira on se vanha, yliryppyinen haltianainen joka on siis sen rakennuksen jossa Bijou asuu "landlady". Ei vuokraemäntä, koska Bijoulla on omistusasunto, mutta siellä on myös kolme vuokra-asuntoa ja se nainen huolehtii myös vahtimestarin hommista..... toivottavasti olen ymmärrettävä.//

Bijou
27.08.2056
Melek
Kovakantinen päiväkirja

En taaskaan päässyt ulko-ovea pidemmälle yrityksissäni mennä käymään Rakeshin luona. Keksin, että minunhan piti auttaa Basiraa siivoaman tänään, ja hän ihmetteli kovin kuinka olin laittanut itselleni sievän ranskanletin jossa oli helminauha sekaan solmittuna... Se oli hyvin nätti kampaus, mutta purin sen tuossa käydessäni kylvyssä.

Tunnen oloni hyvin typeräksi. Minun pitää käydä Ereboksessa ennemmin tai myöhemmin, eikä pelkästään Rakeshia nähdäkseni vaan myös Lucin takia. Tietoja isästä… Niitähän minä olen toivonut, ikuisuuden ajan.

Korppi kävi tuossa äsken koputtamassa ikkunaani, mutta tälläkään kertaa se ei jäänyt kuuntelemaan jutteluani, tai edes syönyt tarjoamaani ruokaa. Kuin se olisi yhtäkkiä alkanut pelätä minua.

Mutta maito kiehuu kohta yli, kirjoitan lisää huomenna tai myöhemmin yöllä – jos saan ajatuksia edes niin selviksi että voin kirjoittaa niitä ylös.