Kaikki alkoi täydestä roskiksesta.

//Jatkoa vanhalta foorumilta!//

Opal ihmetteli, kun Dally taputteli käsiään. Kumma tyttö. Kissatyttö hymyili Dallylle, ja yritti saada sen niin, ettei se näyttäisi irvistykselle.
"Olet aika nuori."Opal sanoi hölmistyneenä. Hän oli tosiaan pieni. Mutta minkä hän sille mahtoi.

Hän häkeltyi. Biji nauroi, ja Ohan kutsui hänet keittiöön.
"Dally, eikö sinua ihmetytä, mistäköhän he aikovat puhua. Salakuunnellaanko heitä?"Opal kyiskasi Dalyllylle.

Opal hiipi keittiötä päin, mutta luovutti ideansa. Kissimirrillä oli vain tylsää.
"Äh, se oli huono idea." Opal sanoi hieman itselleen, mutta myös hieman Dallylle.

"Dally, eikö sinua ihmetytä, mistäköhän he aikovat puhua. Salakuunnellaanko heitä?"
Dalya oli hiljaa. Hänestä ei ollut viisasta salakuunnella isiä ja Bijiä, kun he puhuivat ilmeisesti tärkeistä asioista, mutta hän ei myöskään halunnut suututtaa uutta ystäväänsä.
"Äh, se oli huono idea."
”Minusta tuntuu, että heitä ei todella kannata salakuunnella. Isi puhuu Bijille varmasti tärkeistä asioista. He menevät aina puhumaan tärkeitä asioita, kun minä en saa tulla mukaan”, tyttö vakavoitui hetkeksi, mutta kohta tämän ilme kirkastui.
”Tule”, hän tarttui Opalia kädestä. ”Minä haluan näyttää sinulle hienon peilin mikä Bijillä on.” Tyttö lähti raahaamaan toista kohti talon asukin makuuhuonetta.

Ohan huokaisi ja katsoi Bijouta vakava ilme kasvoillaan.
”Oletko aivan täysin varma, että hän on luotettava? Laittaisitko kaikki leninkisi pantiksi siitä, että tuo tyttönen ei aiheuta ongelmia?” hän kysyi vakavalla äänellä ja laittoi kätensä toisen hartialle.
”Olen vain huolissani”, hän sanoi katsoen kauniimpaa silmiin.

Bijou huoahti, mutta hymyili kun Ohan puhui hänelle huolestuneena.
"Minä tapasin hänet vasta tänään, mutta tuo lapsi... Opal on luotettava. Hieman säikky ja huonojen kokemuksien kalvama, mutta ehdottomasti luotettava." Hän hymyili, katsellen eriparisilmiin vakavana.
"En kyllä ikinä laittaisi leninkejäni pantiksi, sinä tiedät kuinka paljon se musta on maksanut." Pientä vitsailevuutta luikahti hänen ääneensä, mutta se katosi pian.
"Toisaalta en tajunnut ajatella sitä mitä hänelle tapahtuu jos joku saa selville yhteyden minun ja Kimin välillä ja hyökkää tänne..." Puolivampyyrin mieleen kohosi se pelottava ilta, kun kotimatkalla heidän tielleen olikin sattunut se hullu kentaurinainen. Opal saattaisi kuolla säikähdyksestä tai sitten talloutua jalkoihin, ja Bijou tietysti syyttäisi itseään ja...
"Voi ei. En voi häätää häntä poiskaan täältä, sillä pikkuisella ei ole paikkaa mihin mennä." Tummatukka painoi käden suulleen, yrittäen keksiä jonkin ratkaisun.

Opal huomasi ystävänsä vakavoituvan. Hän ymmärsi uuden ystävänsä vakavoitumisen.
"Tiedän, ja sanoin, että se oli huono idea. Se oli vain pieni uteliaisuudenpuuska." Opal selitti lempeällä äänellä Dallylle.

"Mit!..." Opal ei oikein ehtinyt sanoa mitään, kun Dally raahasi kissatytön johonkin huoneeseen, jonka sitten Opal huomasi olevan makuuhuone.
"Mikä peili?" Opal kysyi Dalialta.

”Tuo peili!” Dalya hihkaisi ja osoitti kaunista kokovartalopeiliä.
”Eikö olekin hieno?”

"Minä tapasin hänet vasta tänään, mutta tuo lapsi... Opal on luotettava. Hieman säikky ja huonojen kokemuksien kalvama, mutta ehdottomasti luotettava. En kyllä ikinä laittaisi leninkejäni pantiksi, sinä tiedät kuinka paljon se musta on maksanut."
”Tiedän kyllä. Olinhan mukana, kun ostit sen”, Ohan naurahti ja lopetti mutinaan tuskastuttavan pitkistä ostosretkistä.
"Toisaalta en tajunnut ajatella sitä mitä hänelle tapahtuu jos joku saa selville yhteyden minun ja Kimin välillä ja hyökkää tänne... Voi ei. En voi häätää häntä poiskaan täältä, sillä pikkuisella ei ole paikkaa mihin mennä."
”Niin, tietenkin häntäkin voisi suojella, mutta en pidä sitä hyvänä vaihtoehtona, koska tarvitsemme voimavaroja muuhunkin. Oletko kuullut paikasta nimeltä Našlaitis? Se saattaisi ottaa hänet. Siellä on hyvin paljon kodittomia. Niin lapsia kuin aikuisiakin”, mies sanoi.

Bijou nyökkäsi Ohanille, välittämättä tämän jupinoista. Kyllä, Opal varmasti viihtyisi siellä.
Niinpä tummatukka etsi kissatytön, ja hymyili valloittavasti.
”Tiedätkö, minulla on elämässäni vähän asioita meneillään. Mutta eräs paikka, jossa kodittomat saavat asua, voisi ottaa sinut suojiinsa. Našlaitis.” Hän kertoi vielä paikan nimen, tarkkaillen kissatytön kasvoja josko tämä osoittaisi jotain tuntemisen merkkejä.

"Vau. Se on todellakin todella, todella hieno." Kissatyttö sanoi tuijottaen unelvoivasti peilikuvaansa. Opal siveli peilin kylmää pintaa huokaisten. Peili oli hieno, mutta... hän ei. Kissatyttö kuitenkin katsahti omaa peilikuvaansa ja hänen harhaileva katseensa tuijotti hänen kissamaisia silmiään, korviaan ja häntäänsä.

Kun Bijou tuli paikalle, Opal ymmärsi että hän ei voinut jäädä.
"Siis aiot lähettää minut aivan uppo-outoon paikkaan yksin? Ajattelin ettet tekisi niin Bijou." Opal sanoi murheellisesti. Pian kissatytön ilme kuitenkin kirkastui.
"Mutta voinko olla tämän yön täällä, kiltti?" Opal kysyi katsoen anovasti Bijouta.