Bijou Sarago

Nimi:
Bijou Sarago

Ikä:
Näyttää 23-vuotiaalta, todellisuudessa vanhempi.

Laji/Rotu:
Puolivampyyri

Sukupuoli:
Mies (oikealta etunimeltään Mikhail)

Työtausta ja ammatti:
Bijou on koulutettu maksulliseksi seuralaiseksi – ei, en tarkoita tuota kaksimielisesti, vaan puhun geishan kaltaisesta ammatista. Hän toimi erään kohtuullisen hyvämaineisen seuralaispalvelun listoilla, jonka harvoihin huonoihin puoliin lukeutuu se etteivät kaikki työntekijät ole kovin… vapaaehtoisia.
Ajan myötä hän sai kuitenkin ostettua itsensä vapaaksi, ja on tätä nykyä töissä vakituisesti eräässä ravintolassa ”osana sisustusta” ja soittamassa mukavaa taustamusiikkia. Hän myös soittaa välillä erilaisissa tilaisuuksissa.

Taidot:
Bijoulla on äärimmäisyyksiin harjaannutettu itsekuri ja –hillintä; hän voisi murtaa kummatkin reitensä eikä päästäisi ääntäkään.
Hän hallitsee myös harpun soittamisen jalon taidon.
Pitkätukan sormet ovat hyvin näppärät sujauttamaan vartioimattomia pikkuesineitä parempaan talteen – ja niiltä luonnistuu myös viittomakieli.
Pisimmillään neljän tunnin sisällä verta juotuaan hän pystyy leijuttamaan itseään, ja liikkumaan yliluonnollista vauhtia – vampyyrien luontainen voimakkuus yhdistettynä painovoiman kumoamiseen on melko tehokasta,

Perhe ja läheiset:
Bijoun äiti Celeste on ihminen, eikä hän ole pitänyt poikaansa pitkiin aikoihin yhteyttä. Vermundo, Bijoun isä, on taas vampyyriksi muuttunut haltia, joka ei ole nähnyt poikaansa kertaakaan sen jälkeen kun tämä oli kolmevuotias (syistä lisää menneisyydessä).
Bijoun äiti on saanut toisen lapsen, puolikeijun Vanessan, joka ei tiedä veljestään mitään muuta kuin että hänellä on sellainen.

Hän on ystävystynyt Ohanin, Kimberley Nevroyn ja tämän tuttujen kanssa.

Hahmosi tavarat:
Hänellä on omistuksessaan mukava pieni asunto Melekissä, luokaton määrä hienoja asuja ja niihin sopivia koruja sekä harppu.
Mukanaan hän kantaa harvoin mitään kummempaa, eikä yleensä matkustele.

Lemmikit:
Eipä ole, vaikka aina välillä puolivampyyrin luona näkyy iso, musta korppi joka vaikuttaa pitävän Bijousta.

Luonne:
Bijoun perusluonne on tyyppiä suojeleva isoveli. Hän on hyvin rakastava, myötätuntoinen, hellä ja huolehtiva. Tiettyä omistushaluakin miehestä löytyy, ja hän on taipuvainen mustasukkaisuuteen sekä ylisuojelevaisuuteen. Hän hyväksyy kenet tahansa lähelleen, ja on luotettava uskottu. Mies on myös pitkävihainen, ja odottaa toisen osapuolen tajuavan ongelmakohdat yhtä hyvin kuin hän – minkä takia hän jää aina odottamaan anteeksipyyntöä, vaikka joskus olisi paras sanoa suoraan mikä mättää. Pitkävihaisuudesta huolimatta hän ei ikinä näytä sitä, vaan kohtelee vihanpidon kohdetta yhtä hyvin kuin aiemminkin (tottumuksesta, syy tulee alempana).
Raivostuessaan hän osaa olla hyvin julma.
Bijou pitää juttelemisesta, juoruamisesta ja asioiden päivittelystä. Hänellä on harmiton huumorintaju, ja tummatukkaa saa haukkua seuralliseksi hyvällä omatunnolla.

Tai ylempi on ainakin se, millainen hänen luonteensa olisi ilman muutamia huomioonotettavia seikkoja.

Koska Bijou on varhaisnuoruudesta pitäen puettu mekkoon ja koulutettu esittämään naista - ja vieläpä äärimmäisen hyvin käyttäytyvää sellaista - hän on tottunut siihen, ettei voi puhua valepukunsa takia joten mies on hyvin hiljainen. Hänen kasvoillaan näkee äärimmäisen harvoin epäsoveliaita tunteenilmauksia, ja käytös on muutenkin todella hillittyä, hallittua ja kohteliasta. Hänestä on myös muotoutunut näennäisen alistuva ja totteleva persoona. Vaikka Bijoulla olisikin jotain vastaansanomista hän ei sylje sitä mielipiteensä kohteen naamalle, vaan saattaa – jos saattaa - sen tämän tietoon kiertoreittiä, paljon ilkeämmin ja niin ettei sitä voida jäljittää takaisin mieheen.
Tämän takia hän ei myöskään sano kenellekään mitään ilkeää suoraan päin naamaa, ja vuorovaikutustilanteissa käyttäytyy hyvin passiivisesti, kuin hänellä ei olisi omaa mieltä ollenkaan. Siksi hänelle kertyykin usein patoutumia vittuuntuneisuutta, ahdistusta, vihaa, raivoa, kateutta ja muita näitä oikein mukavia tuntemuksia oikein olan takaa.
Opetettuun käytösmalliin kuulu vielä sulavuus, eleganttius ja tietty vihjaileva feminiinisyys. Mustatukka on myös tottunut itsensä vähättelyyn ja siihen, ettei hänellä ole sananvaltaa asioihin - niin hyvin kuin sellaiseen vain voi.
Vaikka yllämainitut piirteet ovat vahvasti ulkoisien tekijöiden luomia, ne kuuluvat miehen persoonaan lähtemättömästi – vaikkakin piirteet (kohteliaisuus, vaitonaisuus) korostuvat silloin kun hän on töissä tai tuntemattomien seurassa ja lievenevät kun hän on ystävien seurassa. Naisellisuus ei kuitenkaan katoa minnekään, ikinä.

Bijoulla on myös kaksi mielenterveydellistä ongelmaa: hän on kleptomaani ja klaustrofobikko. Selvennykseksi sanotaan, että kleptomaani tuntee pakonomaista tarvetta varastella pikkuesineitä. Bijou kuuluu siihen kleptomaanien ryhmään, joka välillä varastaa huomaamattaan, ja säilyttää keräämänsä tavarat.
Klaustrofobia taas on ahtaanpaikankammo; pitkätukka välttelee pakkomielteisesti ahtaita tiloja, tai suljettuja paikkoja joista ei pääse pois. Jos hän joutuu vaikkapa neljän kuutiometrin kokoiseen, ikkunattomaan huoneeseen jonka ovi on lukittu/sinetöity, herra saa nopeasti hyvin ilkeän paniikkikohtauksen. Lievemmissäkin olosuhteissa tulee koettua ahdistuneisuutta, ja hän nukkuu aina pitäen ikkunaa auki.

Ulkonäkö:
Vaikka Bijou on biologisesti mies - eikä feminiinisyydestään huolimatta koe sisäisesti olevansa nainen - hän tuntee olonsa typeräksi, ellei ole pukeutunut naisekkaasti. Elegantit leningit, kokopitkät hameet, kevyet röyhelöt ja jakut ovat kova sana korkokenkien ja kiharrettujen, tyylikkäisiin kampauksiin laitettujen hiusten lisäksi. Hän suosii mustaa ja valkoista, sekä värien tummimpia ja hennoimpia sävyjä.
Mikäs siinä, kun on keskivertomiestä sirorakenteisempi – kiitos haltiaveren. Kyllä sitä miehistä kulmikkuutta ja mallia löytyy, mutta korsetin avulla muokattu keho menee läpi pienirintaisena, kapealanteisena naisena, jolla on melko kadehdittava vyötärö. Sen salaisuus on poistetut alimmaiset kylkiluut, vähäinen ravinto ja… no se korsetti. Puheenaiheena oleva ruumis on hyvin laiha ja solakka, pitkäsäärinen ja siinä 175 senttimetriä pitkä – ilman niitä korkokenkiä siis.

Mutta siirrytäänpä Bijoun kasvoihin. Niiden malli on jossain ovaalin ja suorakaiteen rajamailla, ja ne ovat yleensä vahvasti meikatut: hän korostaa aina silmänsä suurikokoisemman oloisiksi, ja piirteensä pehmeämmiksi. Ihon hohtavaa kalpeutta korostetaan myös, ja muuten meikin väritys riippuu suuresti vaatetuksesta, mutta on yleisesti ottaen savuisen oloinen.
Mutta jos on sinnikkäästi kytännyt kylpyhuoneen oven edessä, ja pääsee näkemään miehen naaman puhtaaksi pestynä on pakko sanoa että se on miellyttävä. Ei ehkä sopiva miehelle, mutta sopiva Bijoulle. Hänen silmänsä ovat pitkänmalliset, hieman vinot ja hiilenmustat. Vaikka niissä ei ikinä näykään vampyyreille perinteistä punaa sielunpeilit pystyvät kytemään vaarallisesti, ja muutkin tunteet kuvastuvat niistä hyvin. Nenä on melko pieni, ja hyvin suora, kuin posliininuken. Hänen suunsa on ehkä maskuliinisin piirre miehessä leukalinjan lisäksi, vaikka eipä niitä huulia voi rumiksi haukkua. Suusta taas löytyy hieman normaalia pidemmät ja terävämmät kulmahampaat. Kulmakarvat taasen on nypitty siisteiksi, eikä niitä tai isohkoa otsaa paljoa näe suoran ja pitkän otsatukan alta.
Hiukset on leikattu tyylillä jonka ainakin minä tunnen nimellä Hime-cut, eli suora otsatukka joka peittää melkein kulmakarvat, kasvojen sivuille hieman alle hartiapituiset osuudet ja loppu tukasta on niin pitkä kuin vain on, eli Bijoun tapauksessa hieman lapaluiden ylitse. Tukka on korpinmustaa, paksua ja tuuheaa, sekä hyvin pehmeää huolellisen hoidon tuloksena. Ja kuten alussa mainittiin, hän pitää sen kihartamisesta, ja yksi herran lempikampauksia on korkkiruuvikiharoista takaraivoon ja päälaelle koottu nutturankaltainen pehko.
Erikoinen yksityiskohta joka on nyt ihan pakko mainita on puolivampyyrin kynnet: ne ovat pitkät ja usein verenpunaisiksi tai mustiksi lakatut.

Ja kuten luonteesta selviää, hänen elekielensä on hyvin hillittyä, eikä matalaa ja syvää ääntä kuule juuri koskaan, ainakaan vahingossa. Mies kävelee keinuvaa, jalan aina toisen eteen heittävää korkokenkäkävelyä.
Joskus harvoin Bijoun voi nähdä myös suorissa housuissa ja kauluspaidassa.

Menneisyys:
Celeste Sarago oli poikkeuksellisen kaunis ja häilyväinen nainen. Monet hänen läheisistään uskoivat, että sievässä päässä oli useampikin kuin yksi ruuvi löysällä – tai pikemminkin ruuveja ei ollut ollenkaan, vaan jokin paljon kamalampi korvasi ne.
Tämän naisen sitten löysi eräs pitkään elänyt vampyyri, ja hän rakastui palavasti yön lastenkin kauneuden haastavaan elävään. Vermundo oli katsos normaalia vampyyria tunnerikkaampi. Joka tapauksessa, epäsopiva pariskunta sai aikaan suhteen ja lapsen, jonka vampyyri nimesi Mikhailiksi. Synnytys oli kuitenkin tappaa Celesten, ja tämä masentui syvästi, vaikkei sitä muille näyttänytkään. Vermundo oli aivan riemuissaan pojastaan, ja hoiti pääasiallisesti tätä kun Celeste jätti vauvan tarpeet kylmästi huomiotta. Lopulta pariskunnan välille kehkeytyi valtava riita, kun vampyyri halusi poikansa itselleen kauas huonosta äidistä mutta nainen ei antanut. Sitten, apunaan sukulaisensa ja muutama ”tuttava” (eli joukko miehiä joiden kanssa kaunotar oli vehdannut) Celeste hääti Vermundon kotoaan ja uhkasi tappavansa tämän jos mies tulisi sadan metrin päähän hänestä ja Mikhailista.

Aluksi Celeste oli lähes pakkomielteisen suojeleva ja omistava Mikhailia kohtaan. Mutta kun kaksi kertaa ihmislasta hitaammin varttuva poika tuli päivä päivältä kauniimmaksi ja nainen huomasi rapistuvansa samaa tahtia ikääntymisen takia, hän alkoi vihata lastaan, kuvitellen tämän imevän hänen kauneutensa itseensä.
Alkoi ajanjakso, jolloin äiti rankaisi pientä Mikhailia aivan typeristä syistä, useimmiten sulkemalla hänet hyvin pieneen komeroon useiksi tunneiksi. Celeste myös alkoi juoda, ja mutisi usein itsekseen kaikenlaista myrkyllistä.
Sitten eräs hänen hämärämpi tuttavansa mainitsi Mikhailin olevan hyvin sievä, ja tietävänsä tahon joka tarvitsisi kaunista väkeä. Kohta puolivampyyri saikin huomata tulleensa uudelleen nimetyksi Bijouksi ja myydyksi seuralaispalveluja ja vastaavaa välittävälle yritykselle.
Miksi ihmeessä moinen yhtiö huolisi pojan työvoimaansa? No, ensinnäkin vampyyri ja haltiataustansa takia Bijou on suurinta osaa naisväestöä kauniimpi, ja toiseksi tyttölapsia harvemmin luovutettiin ihmiskauppaan sekaantuvalle yhtiölle.

Bijou kuitenkin hoiti hommansa hyvin, ja kapinaiästään huolimatta sopeutui uuteen elinympäristöön ja –tapaan. Hänestä tuli itse asiassa niin hyvä, että sai ajan myötä ostettua itsensä vapaaksi ja irtisanomaan itsensä.

Kuullessaan että hänen äitinsä on saanut tyttären, huolehtiva isoveli tietysti yritti auttaa tämän hullun naisen kynsistä. Hän ei ikinä löytänyt äitiään uudestaan eikä tiedä mitä tälle on tapahtunut, vaikka tapasikin pikkusiskonsa – joka ei tiennyt kauniin, häntä sivumpaa katselleen naisen olevan isoveljensä. Mikhail ei ole uskaltanut paljastaa itseään Vanessalle, sillä pelkää tämän tuomitsevan hänet.
Hän haluaisi myös löytää isänsä, muttei tiedä mistä edes aloittaa.

Muuta:
Puolivampyyrin vampyyrinominaisuudet ovat melko vähissä. Hänen ei tarvitse juoda verta, eikä auringonvalo aiheuta kuin huonon olon ja kirkkaimmillaan ilkeän päänsäryn. Kalpea iho myös palaa helpolla. Ristit, hopea ja villiruusut vaikuttavat yhtä paljon kuin ihmiseen.
Mutta nähdessään verta Bijou tuntee suunnatonta verenhimoa. Fiktiivisenä esimerkkinä jos joku sattuisi kaatumaan ja saamaan haavan polveensa, puolivampyyrin katse singahtaisi samassa vereen, ja hetken intensiivisesti sitä tuijotettuaan ja mahdollisesti yritettyään hillitä itseään hän syöksähtäisi nuolemaan sen pois – vieläpä hyvin nautinnollisesti.

Mies ei kuole yhtä helpolla kuin ihminen, vaikka puolivampyyri kuoleekin ajan kanssa verenhukkaankin, mitä nyt puolet hitaammin kuin ihminen. Verenjuonti saa hänen vammansa paranemaan nopeammin, muttei yhtä hyvin kuin aidon vampyyrin. Lisäksi hän kärsii yleensä pienistä vieroitusoireentapaisista, sekavuudesta ja väsymyksestä kun on kuluttanut väliaikaiset vampyyrinvoimansa loppuun. Muistinmenetyksiäkin on sattunut.

Huonopuoli/puolet:
Kleptomania, klaustrofobia, verenhimo… Myös pitkävihaisuus ja menneisyydestä johtuvat estot ovat tavallaan huonoja puolia.
Hän ei myöskään jaksa oikein uskoa että kukaan hyväksyisi ainakaan suoralta kädeltä mekkoon pukeutuvan miehen.

Jumala/Jumalat:
Faul, vaikka hän ei kovin paljoa jumalista piittaa.

Hyvä/paha:
Pääsääntöisesti hyvä, mutta kukaan ei ole aina täydellinen…