Keon Leftris

//Saatan joutua muuttamaan joitain termejä (esim. ylipappi) kunhan nyt joskus saan kirjoitettua tekstin uskonnoista, mutta sen näkee sitten ^^//

Nimi:
Keon Leftris

Ikä:
Siinä 78 vuotta, ulkonäöltään reippaasti yli kahdenkymmenen.

Laji/Rotu:
Puolihaltia, puolimerenneito

Sukupuoli:
Mies

Työtausta ja ammatti:
Ylipappi, eli arvostetuin uskonnollisissa asioissa heti temppelinvartijoiden jälkeen. Hän ei kuitenkaan huolehdi suuresti kirkon toiminnasta, vaan virkaan kuuluu Aedanin neuvominen ja temppelinvartijoiden mielipiteiden ilmaisu.

Taidot:
Vesielementalisti, melko pätevä maagi ja pystyy puhumaan lähes kenet tahansa pyörryksiin.

Perhe ja läheiset:
Äiti Pavati on kuollut, ja äitipuoli Elena elää Azarin kreivin etäisen sukulaisen, Keon isän Demeterin luona haltiakaupungin laitamilla. Hänellä on isoveli Aether, jota Keon vihaa hyvin intensiivisesti – syyt menneisyydessä. Pikkusiskonsa Lilian kanssa Keon ei ole jutellut lähes koskaan.
Hänellä on melko ristiriitaiset välit kaikkiin muihin kuningattaren läheisiin. Periaatteessa miestä ei voisi vähempää kiinnostaa, toisaalta hän yrittää puhua muut ystävikseen. Juan Daiyun kanssa hänellä on ikuinen, leppymätön sota, ja Vincent Legrazistä hän voisi jopa pitää, ellei nuorukainen pakoilisi häntä niin tehokkaasti.

Hahmosi tavarat:
Keonilla on aina kaulassaan pitkässä ketjussa riippuva pyöreä amuletti, jonka meripihkaan on kaiverrettu kaikkien demonijumalien tunnukset kietoutuneena toisiinsa, ja jonka takapuolella on kaksi päivämäärää. Vyöllä kulkee koristeellinen, pitkäteräinen uhriveitsi, ja vasemmassa pikkusormessa valkokultainen Leftrisien sormus – eli siinä kulkee monimutkainen lehväkuvio koko kapean renkaan ympäri, ja sillä hän voi todistaa henkilöllisyytensä.

Lemmikit:
Keon ei pidä eläimistä.

Luonne:
Tällä hopeasilmäisellä puoliverisellä on enemmän verivihollisia kuin ystäviä. Hän on hyvin hyökkäävä, ja sietää hyvin vähän kommentointia mielipiteistään - ollen täten raivokas, joskin huonosti perusteleva väittelijä. Hän ei ole mitenkään erakkoluonne, mutta pitää harvoista luonnetyypeistä sen verran että vaivautuu kohtelemaan näitä hyvin. Mies on hyvin ailahtelevainen, ja hymyileminen ei takaa ettei hän seuraavassa hetkessä olisi valmis kuristamaan jonkun hengiltä. Vaikka hän periaatteessa on kohtelias, sulavakäytöksinen ja jopa hypnoottisella tavalla puoleensavetävä pidemmän aikaa Keonin seurassa olleet ovat saaneet hyvin nopeasti selville miten itseään jalustalle nostavassa puolihaltia osaa olla suunnattoman ärsyttävä. Ylitsevuotava itsevarmuus ja jääräpäisyys kuuluvat myös näihin ihastuttaviin luonteenpiirteisiin.

Pakko myöntää, että Keon ei turhaan ole takomassa jumalien tahtoa kuningattarenkin päähän. Hän sopii hommaan hyvin kiihkeytensä ja sanavalmiutensa takia. Hänessä on kansankiihottajan vikaa, ja jos mies ei olisi suunnannut saarnausintoaan uskonnon puolelle, hän olisi voinut olla uhka kuningattarelle. Puhevalmius on lähes pelottava ominaisuus, ja puolihaltia onnistuu toisesta mitään tietämättä saada tämän tuntemaan itsensä surkeaksi tai onnistuneeksi – kummin sattuu haluamaan – seitsemässä tapauksessa kymmenestä.

Hänellä on lievä narsistinen persoonallisuushäiriö, eli miehen itsetunto on hukassa ja hän yrittää peittää kuvitellun virheellisyytensä saamalla muut näyttämään huonommilta. Siksi hän keräileekin surkimuksia lähipiiriinsä, ja yrittää kaivaa lokaa esiin, sabotoida näiden töitä tai levitellä perättömiä juoruja itseään jotenkin kunnollisemmilta vaikuttavista. Hän kantaa sisällään paljon häpeää, epävarmuutta ja vihaa tiukkana solmuna sydämessään ja hyökkää sanallisesti raivokkaasti kaikkien niiden kimppuun, jota yrittävät tähän päästä käsiksi. Tiettyyn rajaan asti hän vaikuttaa yli-itsevarmalta, mutta pohjimmiltaan haltia on epävarma, itseinhoinen ja helposti murrettavissa henkisesti.

Keonilla on syömishäiriö, jonka me tunnemme bulimiana. Se on jotenkuten aisoissa, eikä mies ole riuduttamassa itseään luurangoksi, mutta aina silloin tällöin hän menee ahmimaan hullun määrän ruokaa pahan olon purkamiseksi ja sitten pakottaa itsensä oksentamaan. Puolihaltia piilottelee sitä tarkasti, vaikka siitä miten hän joutuu hoitamaan toistuvasta oksentelemisesta kärsinyttä kurkkuaan voi päätellä jotain.

Niin, tämä haltia on tosiaan löytänyt tiensä jumalien palvelemisesta, ja kiihkomielisen saarnaamisen sekä rukoilun lisäksi hän on usein haahuilemassa ympäriinsä rituaaliveitsen kanssa, yrittämässä selittää veriuhrin hienouksista rahauhriin verrattuna. Itsensä heittäminen korkeampien voimien huomaan on ainoa asia, joka saa puoliverisen epäilyksien ja itseinhon täyttämän sydämen rauhoittumaan hetkeksi. Sroy Ratanan sanoin ”Keon rukoilemassa on häiritsevä näky. Hänen ei pitäisi pystyä näyttämään pyhimykseltä.”
Hän tavallaan toivoo Begeerten ja muiden pääsevän oikealle paikalleen Nuodemen pinnalle ja sen hallitsijoiksi, mutta hän myös pelkää hieman kyseistä tapahtumaa. Mistään ei tiedä, josko hän ei kelpaakaan jumalilleen joille on heittänyt kaiken toivonsa.

Suurin osa miehen käytöksestä on kyllä hyvin pitkälle huolellista pakenemista kaikilta epämiellyttäviltä tunteilta ja muistoilta. Sillä vaikka Keon vaikuttaa tietystä kuvakulmasta häikäilemättömältä, juonittelevalta ja itseriittoiselta paskiaiselta joka ei voisi vähempää välittää muista, hän on pohjimmiltaan aivan liian hauras kestääkseen elämänsä taakan yksinään. Peitelty hellyyden- ja huomionkipeyskin yllättäisivät kenet tahansa Keonin lähipiirissä olevan – jos nämä nyt ikinä tulisivat sen huomaamaan.

Ulkonäkö:
Keon on 180 senttimetriä pitkä ja painaa hieman liian vähän. Hänellä on lyhyt selkä ja pitkät jalat sekä on melko siroluinen ja sulavalinjainen. Ei mitään uutta ja ihmeellistä haltian ja merenneidon lapselta – ne kun tuppaavat olevaan sieviä.

Miehen iho on kuulas, muttei mikään kaikkein kalpein. Kasvot taas ovat selkeästi sydämenmalliset, ja poskipäissä sekä leuassa on eniten haltiamaista näköä. Yleiskuva on elegantti, pienellä pehmeydellä silattuna – ja Keon siis näyttää hieman enemmän merenneidolta kuin haltialta.. Mantelinmalliset silmät ovat upean hopeaiset, heijastavat valoa jonkin verran, ja vaikkei niissä lumovoimaa olekaan sielunpeilit ovat kutsuvan mystisen oloiset. Miehen nenä on keskikokoinen ja aavistuksen kyömy, muttei mitenkään häiritsevästi. Hänen huulensa ovat erikoisen näköiset; ylähuuli on todella kapea ja amorinkaari voimakas ja selväpiirteinen, ja alahuuli taas suloisen pyöreälinjainen. Kulmakarvat tuovat mieleen hienostuneesti kaartuneen linnunsiiven.

Hänellä on haltiamaiset korvat, joista oikeasta roikkuu pieni ametistikoru. Miehen hiukset taasen ovat huikean pitkät – puoleen reiteen – ja syvän violetit, muutamilla purppuraisilla raidoilla. Niissä on lyhyempiä osioita edessä kasvojen sivuilla (hartiapituisesta puoleen selkään) muttei kunnollista otsatukkaa. Kevyillä laineilla olevat ja silkinpehmeät hiukset ovat yleensä ainakin osittain kiinni, useimmiten erilaisilla letityksillä. Olisivathan ne muuten auttamattomasti tiellä ja vielä epäkäytännöllisemmät kuin jotenkin hillittyinä. Mies meikkaa, puuteroiden kasvojaan hitusen ja rajaten silmänsä runsaasti violetilla luomivärillä, häivyttäen värin jatkumaan ohimoilleen päin.

Miehen vaatetus on astetta erikoisempaa – kimonotyyppisiä vaatteita ja muita yllättävän miehekkäitä mekonvastineita näkyy useasti pitkätukan yllä, ja erilaiset viitat ja kaavutkaan eivät ole harvinaisia. Vaatteet ovat aina peittäviä, laskoksellisia, tummia ja kangas on usein koristeellista. Koruja hän ei käytä riipuksen, suvun sormuksen ja korvakorunsa lisäksi – vaikka vyöllä kulkeva rituaaliveitsi on melkein koru.

Keonilla ei ole taisteluarpia lähes ollenkaan, mutta vaaleita, huomaamattomia ja hyvin hoidettuja jälkiä itsetuhoisuudesta on havaittavissa - vasen kylki polveen asti on tasaisen viiltorivin koristama.
Miehen vasen käsi on lähes aina siteen peittämä, veriuhrien takia.

Menneisyys:
Keon syntyi Leftrisin suvun päämiehen pikkuserkun veljenpojan toiseksi lapseksi 6.11.1978 ua. Näin ainakin virallisesti, mutta oikeasti hänen isänsä oli joku rahvas merenneitomies – eli Pavati oli pettänyt miestään. Tämä taas oli kiristänyt pariskunnan välejä, ja kymmenen vuotta vanhemman ja rakastetumman isoveljen Aetherin lisäksi rakkautta ei oikein riittänyt lapsesta asti vaativalle ja huomionkipeälle Keonille. Lisäksi Pavati kärsi synnytyksenjälkeisestä masennuksesta, eikä kiireisellä isällä ollut aikaa taikka halua huolehtia että kotona kaikkia asiat olivat hyvin.

Pikku Keonia laiminlyötiin ja jätettiin yksinään oikein urakalla, samalla kun isoveljellä meni todella hyvin. Haltiaveren takia heidän ikäeronsa ei ole suhteutettuna niin suuri, mutta aivan tarpeeksi suuri. Keon sai aivan rauhassa menestyä aavistuksen keskitasoa paremmin koulussaan ja oppia kohtuullisen taitavaksi vesielementaliksi ja maagiksi noin muuten, mutta isoveli oli silti ainoa joka sai ikinä kuulla kehuja – koska Demeter inhosi äpärälasta, jota ei kehdannut heittää uloskaan koska ei halunnut erota Pavatista, ja arvosti enemmän fyysisiä taistelukykyjä. Onneksi hänelle haltianainenkaan ei oikeasti pitänyt hairahduksensa todisteesta.

16-vuotiaana, eli ruumiillisesti ja henkisesti noin kymmenen iässä Keon yritti saada tarvitsemansa huomion parantamalla huimasti kaikkia suorituksiaan – mutta ei vieläkään päässyt samalle tasolle kuin Aether saman ikäisenä, ja vaikka pääsisikin kukaan perheestä ei kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Demeterin lähisuku alkoi kai pikkuhiljaa aavistella mitä oli tapahtunut, ja alkoivat paheksua Pavatia sekä Keonia oikein urakalla. Pavati ei kestänyt tätä julmaa kohtelua, vaan teki lopulta itsemurhan hänen poikansa ollessa teini-iän kynnyksellä.
Aether järkyttyi äitinsä kuolemasta melkein enemmän kuin Keon, ja syyttää siitä pikkuveljeään. Kaksikon välit tulehtuivat pahasti juuri itsemurhan takia.

Isä ei heittänyt purppuratukkaa ulos, sillä se olisi ollut häpeällistä, mutta kasvatti tätä hyvin vastentahtoisesti. Tympeä käytös oli jo aikaa sitten tarttunut isoveljeenkin, ja suurin osa Leftrisien siitä haarasta, johon he kuuluivat, halusivat pitää pojan mahdollisimman huomaamattomana tai sitten kielsivät myöntämästä tälle yhtään ajatustaan.

Noh, hopeasilmä ei jäänyt täysin muiden armoille, vaan keräsi nopeasti itselleen ystäväjoukon ”hävyttömän alhaissyntyisistä” Azarin asukkaista. Teini-ikään päästyään Keon heitti mielestään muiden miellyttämisen yrittämisen, ja kapinoi sydämensä pohjasta, aiheuttaen kaikenlaista hämminkiä jenginsä avulla, jota johti kovaa vauhtia kehittyvän puhe- ja suostuttelutaitonsa ja kuin tyhjästä ilmestyneen karisman avulla.

Kun muutama sivullinen oli joutunut väkivaltaisen lauman kiusanteon kohteeksi asiaan puututtiin vihdoin kunnolla. Keonin isä ja uusi aviopuoliso Elena saivat kuulla kuopuksensa olevan vastuussa suurimmasta osasta viime vuosien aikana tapahtuneesta ilkivallasta. 27 eli ihmisissä 15-vuotias Keon sai nopean kurinpalautuksen - puolen vuoden kotiaresti oli vain alkua, häneltä kiellettiin yhteydenpito ystäviinsä ja suurin osa muista senhetkisistä innostuksista.
Siinä oli sitä kauan kaivattua huomiota, hieman väärässä muodossa vain. Eihän se parantanut oloa yhtään, sillä nopeasti purppuratukka jätettiin taas oman onnensa nojaan sillä välin kun Aether liittyi Furoreen seuraten isänsä jalanjälkiä, tähdäten mahdollisimman korkealle arvoasteikossa. Silti suvulla riitti huomiota isoveljen ihastelulta sen verran, että nuorempi pidettiin tarkassa valvonnassa.

Vaikka Keonin elämä oli ollut melko surkeaa ja turhantuntuista, hänellä oli silti vielä ollut ajoittain aivan mukavaakin eikä tuo hylkiminen häirinnyt aivan kokopäiväisesti. Mutta sitten, 14.6.2008 tapahtui silloisen nuorukaisen elämän suurin katastrofi; hänen veljensä oli kutsunut ison nipun ystäviään ja ystävien ystävien ystäviä vanhempiensa talolle siksi aikaa kun nämä olivat matkalla pääkaupungissa. Keon asui yhä talolla, ja kyyhötti omassa huoneessaan yläkerrassa vain kuunnellen hetki hetkeltä villimpiä kotibileitä. Ilmeisesti hyvin isolta joukolta oli koulutus ohi, Aether oli saanut ylennyksen samoin kuin kolme muutakin, ja loput vain kaipasivat juhlimista porukalla.
Mikäs siinä, ei se Keonia haitannut, ainakaan aluksi. Siinä vaiheessa rupesi haittaamaan, kun väkeviä oli juotu liian paljon ja joku tuntematon vampyyri törmäsi hänen huoneeseensa, ja hyökkäsi miehen kimppuun. Suuren verenhukan lisäksi hän pääsi todistamaan yön lapsen erikoiskykyä, uhrin halvaannuttamista mielivaltaisesti.

Se mitä liikkumiskyvyttömälle puolimerenneidolle tehtiin ja kuinka moni lopulta oli paikalla, ovat niin järkyttäviä tietoja että niitä on pakko sensuroida. Kaikista pahinta oli se, että kun Aether laitteli paikkoja kuntoon ja löysi pikkuveljensä huoneensa nurkasta vain peittoonsa kääriytyneenä itkemässä hillittömästi, hän ei suonut tälle minkäänlaista lohdun sanaa. Kaikki vaikenivat tapauksesta, eikä Aether saanut muusta kuin paikkojen hajottamisesta haukut niskaansa.

Turha kai sanoa, ettei Keonin mielenterveys ole ollut sen jälkeen kunnossa. On suoranainen ihme, että hän selvisi tekemättä itsemurhaa pahimman masennuksen yli. Tuntien itsensä saastaiseksi, epäkelvoksi ja riittämättömäksi mies sai kehitettyä itselleen syömishäiriön, ja sai vielä lisää syitä itseinhoon. Hän myös muutti pois vanhempiensa luota, ja katkaisi kaikki siteet ulkomaailmaan viiden vuoden ajaksi. Hän ei puhu tästä kaudesta, ja usein esittää unohtaneensa sen.

Toinen päivämäärä, jonka hän muistaa ikuisesti on 27.12.2024 ua. Tuona harvinaisen vilpoisena päivänä hän oli törmännyt puistoalueen keskellä olevaan pieneen, Begeertelle pyhitettyyn kappeliin. Keon oli luopunut rukoilusta kapinakautensa alussa, mutta päätti nyt kuitenkin yrittää. Se oli vanha kappeli, jossa oli kolikoille tarkoitetun uhrilaatikon lisäksi teräväreunainen malja veriuhreja varten, ja jostain syystä purppuratukka päätyi vetämään pienen naarmun käteensä ja valuttamaan astiaan pari tippaa omaa vertaan ennen kuin polvistui alttarin eteen, painoi sormenpäänsä yhteen rukousasentoon ja alkoi ladella niin hyvin kuin ulkomuististaan pystyi oppimaansa kunnioitusta osoittavaa rukousta.

Siinä rauhallisessa pikkupyhätössä Keon tunsi häiritsevän selvästi, että joku oikeasti kuunteli. Siksi hän keskeyttikin monta kertaa, vilkuillen josko joku olisi siellä - mutta paikka oli joka kerta yhtä autio kuin aikaisemmin. Hän päätyi toistamaan saman rukouksen kolmeen kertaan, ja samalla kun suu puhui, mieli alkoi laittaa mukaan kaikkia henkilökohtaisia asioita ja lopulta Keon vain istui ääneti itkien. Samalla hän tunsi olonsa paremmaksi kuin kuuteen vuoteen, ja enemmän eläväksi kuin koko elinvuosiensa aikana.

Valaistuksen kokenut puolihaltia päätyi ilmoittamaan isälleen, että ryhtyisi kirkon mieheksi. Tämä vastusteli aluksi, koska oli parempi, ettei kukaan huomannut pojan olemassaoloa kuin että tämä aiheuttaisi kohua valitsemalla aatelisille epätavallisen elämäntavan. Mutta koska hän oli juuri saanut tyttären Elenan kanssa, isä heltyi – vaikkakin Keon olisi tehnyt mitä halusi siitä huolimatta.

Tästä alkoi Keonin nousukausi, joka jatkuu yhä tänäkin päivänä. Hopeasilmä liittyi veljeskuntaan, johon kaikki papit ja vastaavat Nuodemessa kuuluvat, ja sai aluksi tehtäväkseen huolehtia siitä pienestä pyhäköstä joka oli noussut hänelle tärkeäksi. Muutaman kerran hän myös piti siellä yhteisiä rukoushetkiä innokkaimmille uskoville.
Hänen puhelahjansa pääsivät esille, ja yllättävän pian hän päätyi muuttamaan Melekiin ja toimimaan isommissa piireissä – kunnes lopulta temppelinvartijat valitsivat hänet välittäjäkseen kuningattaren ja heidän välille.
Näin hän sai rakennettua rikkoutuneelle pohjalle terveeltä ja menestyvältä vaikuttavan persoonan.

Nykyään hän on tiiviisti Aedanin läheisyydessä suurimman osan ajastaan neuvonantajana, ja hänet tunnetaan erityisesti vanhan veriuhriperinteen herättelemisen takia. Hän on lopettanut lähes kaiken yhteydenpidon sukuunsa, ainakin lähimpiin sukulaisiinsa. Veljeään hän ei ole vielä paikantanut Furoren riveistä, mutta tämä ei tule tietämään mikä häneen iski kun niin käy.

Muuta:
Keon on allerginen pähkinöille. Hän on erinomainen uimari, ja pystyy hengittämään veden alla – muttei kasvata pyrstöä kuten jotkut puolimerenneidot.
Hän inhoaa kalaruokia.
Keon on yhä yhteydessä joihinkin hämäriin henkilöihin kirjeteitse rikollisaikojensa jäljiltä.
Purppuratukka ei pidä vampyyreista.

Huonopuoli/puolet:
Löytyvät luonteesta ja menneisyydestä, mutta tiivistettynä; lievä narsistinen persoonallisuushäiriö ja syömishäiriö, ailahtelevaisuus, ajoittainen häikäilemättömyys ja varauksellisuus sekä itseinho.

Jumala/Jumalat:
Begeerte erityisesti, muitakin tulee palvottua paljon.

Hyvä/paha:
Vähän kumpaakin.

Aatelisarvo:
Keon kuuluu Leftrisin kreivisukuun, joka koostuu lähes poikkeuksetta haltioista ja harvoista puolihaltioista. Sen päämies toimii Azarin pormestarina, ja suvun alempiarvoisemmat jäsenet ovat usein ainakin joskus olleet Furoressa. Se on harvinaisen tiivis suku, joka pitää huolta jäsenistään – mutta samalla myös rankaisee armotta yhteisiä arvoja rikkovia.
Leftrisit ovat edellisen hallitsijasuvun, Leodrejen, erilleen kasvanut sukuhaara.