Eläimistö

Drieulvit

Suuria noin kaksimetrisiksi kasvavia liskomaisia eläimiä, joilla on koiramainen pää ja suuret, valkoiset silmät. Näiden otusten silmät ovat usein sokeat, koska ne palavat helposti jatkuvassa auringonpaahteessa. Eläimet suunnistavat kuulo-, haju-, ja tuntoaistinsa varassa ja niiden korvat ovatkin suuret ja susimaiset. Väritykseltään ne ovat hiekanruskeita ja elävät kasaamissaan iglumaisissa keoissa. Poikivat noin kolme kertaa vuodessa viidestä seitsemään poikasta. Synnyttää eläviä poikasia ja imettää niitä. Poikaset ovat syntyessään erehdyttävästi koiranpennun näköisiä, mutta saavat liskomaiset piirteensä ensimmäisen kolmen kuukauden aikana. Syövät mielellään Ceh-Ametsien lapsia ja lajitovereidensa poikasia. Ovat päiväeläimistä älykkäimpiä. Liikkuvat vain päivällä.

Chlpartat

Viidestä kuuteen metriin pitkiä toukkia, jotka ovat täysin tummanruskean karvan peitossa. Otuksilla ei ole silmiä ollenkaan, mutta sitäkin suurempi suu. Niiden etupää on oikeastaan pelkkää suuta. Suu on täynnä noin puolen metrin mittaisia torahampaita ja niiden hengitys löyhkää kalmalle. chlpartojen sylki on myrkyllistä, yksi pisara sitä tappaisi noin viisi ihmistä. Nämä ’karvamadot’ elävät maanalaisissa luolissa, joita ne kaivavat puskemalla tiensä hiekan läpi. Nämä otukset ovat suhteellisen kaikkiruokaisia ja niille kelpaa niin drieulv kuin Ceh-Ametskin. chlpartat munivat kymmenestä kahteenkymmeneen munaa luolastonsa perukoille kerran vuodessa. Munat ovat myrkyttömiä ja ne ravitsevat erinomaisesti ollen siten hyvää ravintoa kaikenlaisille otuksille. chlpartojen kuivatettua nahkaa voi käyttää hyvin vaatteiden ja asumusten tekoon, mutta kuvottavalta haiseva valkoinen mönjämäinen sisus täytyy ensin kovertaa pois ja se saattaa viedä kokemattomalta tajun. Liikkuvat päivin ja öin.

Miesaviráqit

Nämä otukset ovat jotain kasvin ja eläimen väliltä. Niillä on suuret ja näyttävät kirkkaanvihreät lehdet ja ruskea puinen varsi. Niiden kukinto on noin metrin halkaisijaltaan oleva kirkkaanvioletti kukka, jonka keskusta on kirkkaanpunainen. Tämä osa näkyy maanpäälle ja on selkeästi kasvia. Se kummallinen osa sijaitseekin maan alla. Kasvin juurien paikalla on nimittäin hieman siiliä muistuttava vihreä olento, joka käyttää aurinkoa ravinnokseen. Se pysyy yleensä maan alla, mutta se nousee hiekalle poikimaan. Otus poikii puolen vuoden välein kahdesta neljään poikasta. Poikaset ovat syntyessään tavallisen siilin näköisiä ja kukka puhkeaa noin kahden viikon iässä. Tällöin poikanen aloittaa elämänsä maan alla. Tämän otuksen kasviosaa sanotaan yleisesti viráqiksi ja siiliosaa miesaksi. Maanpäällisestä kasviosasta saa mettä, joka käy vedestä, siiliosa sen sijaan on lievästi myrkyllinen, mutta myrkky katoaa paistaessa. Viráq osaa saa lypsää vaikka kuinka monta kertaa otuksen kärsimättä siitä vahinkoa. Miesaviráq kukkii vuorokauden ympäri läpi vuoden.

Areiarybat

Metristä viiteen metriin pitkiä valkokullanvärisiä käärmeitä. Niillä on pienistä suomuista koostuva iho, joka on kimmoisaa ja joustavaa. Nämä ovat hyvin lempeitä otuksia, jotka käyttävät ravinnokseen miesaviráqien mettä. Ne luovat nahkansa kolmen kuukauden välein ja nahasta saa tämän jälkeen mainioita ja kestäviä vaatteita. Areiarybat viihtyvät Ceh-Ailbhien seurassa ja ovat verrattavissa lemmikkikoiriin. Hiekkakaloiksikin kutsutut otukset munivat kymmenestä kahteenkymmeneen munaa kerran vuodessa maan alaisiin luolastoihinsa. Liikkuvat ainoastaan öisin.

Kuskirzakat

Siipien kärkiväliltään lähes kymmenen metriä olevia valtavia liskomaisia otuksia, jotka lentävät Cehnennemin öisellä taivaalla. Ne ovat lentoliskoon verrattavia otuksia, joilla on nokkamainen suu, jossa on useita teräviä raateluhampaita. Kuskirzakat ovat aavikon vaarallisimpia otuksia ja käyttävät ravinnokseen sekä ihmisenkaltaisia olentoja että muuta eläimistöä. Munivat yhdestä kolmeen munaa kolme kertaa vuodessa dyynin päällä sijaitsevaan pesäänsä. Poikaset kuoriutuvat noin kuukauden kuluttua munimisesta ja saavat lentokyvyn noin kahden kuukauden kuluttua kuoriutumisesta.

Légzessárkanyt

Cehnennemin perukoilla elävä solakka, lohikäärmeisiin luokiteltava eläin, joka poikkeaa Nuodemessa harvakseltaan muuten nähdyistä ”eurooppalaisista” suuresti. Väritykseltään valkoiset tai hopeansävyiset pitkäjalkaiset eläimet eivät syökse tulta, ja ovat kooltaan hevosen luokkaa. Siivettömillä nelijalkaisilla on pitkä harjas päälaelta hännänpäähän, ja komeat, ohuet sarvirivit päänsä, jossa ei ole näkyviä korvia, kummallakin puolella. Ne eivät ole nauhamaisia, mutteivät aivan liskomaisiakaan. Pää muistuttaa yleensä enemmän ketun kuin liskon päätä, ja häntä on siimaksi kapeneva ja joskus tupsuun päättyvä – puolitoista tai kaksi kertaa ruumiin pituinen. Niillä on pehmeän nukan peittämä iho, vatsapuolella suomuista muodostuva laattapanssari ja harteille, selkään ja reisille muodostuu aikuisilla yksilöillä kivikovia, yleensä tumman hopeisia suomupahkuroita. Varvasastujia ja vain kaksi vahvoihin kynsiin päättyvää varvasta.

Ne syövät mitä tahansa lihaa vastasyntyneestä asti – ja harkitsematta, mutta suurin osa myrkyistä ei tehoa niihin - ja nälkäisinä hyökkäävät kenen tahansa kimppuun muutoin arahkosta luonnostaan poiketen. Keskenkasvuisilla nälkä on ainoa moottori, mutta hillitön syömishalu laantuu aikuisuuden koittaessa – mutta silti ei ole suotavaa joutua neljä päivää paastonneen légzessárkanyn tielle.

Aikuistuvat kahdessakymmenessä vuodessa, elävät noin 500-vuotiaiksi. Munivat kolme munaa kerrallaan viiden vuoden välein, ja poikaset päätyvät usein muiden ruuaksi.
Ilmaelementalistin kykyjä, joiden avulla laji pystyy lentämään siivettömyydestä huolimatta.
Kiintyvät harvoin, mutta voimakkaasti.

Ne ovat melko älykkäitä ja hyvin ihmismäisiä, ja jokaisella yksilöllä on kyky muodonmuutokseen ihmisenkaltaiseen hahmoon. Pariutumisesta inhimillisten rotujen kanssa on tapahtunut, mutta hybridit ovat poikkeuksetta hedelmättömiä ja usein kykenemättömiä sopeutumaan kumpaankaan yhteisöön.

Laji on nopea, kestävä ja ketterä, mutta häviää joukkotuhovoimassa saariston lohikäärmeille. Tähän mennessä kuningattaren talleilla on vain yksi yksilö, mutta harkinnassa on armeijaan kyseisillä ratsastavan osaston perustaminen – nälkäinen légzessárkany on mainio sotaratsu.

//Muuten Lotengon kirjoittama, mutta légzessárkanyiden kuvauksesta kiitos sir Kaille ^^