Nuodeme

Nuokku
 
PääsivuPääsivu  FAQFAQ  HakuHaku  KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisään  

Jaa | 
 

 Kunomume Zuzen

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas 
KirjoittajaViesti
sir Kai
Puruluu
Puruluu


Viestien lukumäärä : 366
Huumori : Hyvin... hyvin...
Rekisteröitynyt : 10.08.2008

ViestiAihe: Kunomume Zuzen   Su Elo 10, 2008 2:43 pm

Nimi:
Kunomume Zuzen

Ikä:
17

Laji/Rotu:
Demoni

Sukupuoli:
Mies

Työtausta ja ammatti:
Työtön.

Taidot:
Kuno pystyy siivekkäänä demonina lentämään, vaikka hänen pienehköt siipensä eivät näytä siltä että voisivat kannatella nuorukaista ilmassa.
Hänellä on luontainen taipumus kaikenlaiseen valkoiseen magiaan, eli parantamiseen, kilpiloitsuihin, valotaikoihin ja asioiden hellävaraiseen lennättämiseen. Kykyä kuitenkin pitäisi hioa ja paljon ennen kuin se saavuttaa huippunsa, joka punatukan tapauksessa on todella korkealla. Tällä hetkellä hän pystyy parantamaan itsestään vakaviakin vammoja jos saa tarpeeksi aikaa kuulostella kehoaan, eikä ole liian heikkona. Muiden parantaminen onkin hänelle vaikeampaa. Jostain kumman syystä pojulla on myös luontainen näppituntuma parantavien rehujen ja muiden suhteen, ja tietämättä ainesosien nimiä tai vaikutuksia ennestään tai diagnosoimatta potilaan vaivaa hän pystyy kyhäämään tämän oloa helpottavan litkun. Kysyttäessä kuinka hän mumisee jotain haistamisesta.
Ja, kruunuksi tälle kaikelle hän on herkkä huomaamaan jos joku ei voi hyvin.
Hän on tottunut tappelemaan aseenaan taikakalu, joka muuttuu käskystä ruoskaksi tai puukoksi, ja saa aikaan pahaa jälkeä – joskus taas ei.

Perhe ja läheiset:
Lintudemoni Charna on punatukan äiti ja Drake –niminen hahmonvaihtaja on mitä suurimmalla varmuudella hänen isänsä. Hänellä on myös itseään huomattavasti vanhempi isosisko Teivel, myöskin hahmonvaihtaja.
Kuno ja Teivel eivät ole olleet lähes yhtään tekemisissä toistensa kanssa kun sisko oli jo lähes viidenkymmenen vuoden ajan elänyt omillaan. Isäänsä Kuno vihaa ja pelkää, ja välttelee parhaansa mukaan. Äidin kanssa taasen on lämpimät välit, ja nuorukainen on jopa avautunut äidilleen huolistaan.

Hahmosi tavarat:
Kunolla ei paljoa omaisuutta ole, ainakaan sellaista mitä hän kantaa mukanaan itsensä ja vaatteidensa lisäksi. Mainittavan arvoinen on avaimenperältä näyttävä pieni, parin sentin pituinen musta metallinpala, joka roikkuu vyönlenkissä. Kapine on ostettu taikakalu, jonka voi muuttaa yksinkertaisilla käskyillä ruoskaksi tai puukoksi ja takaisin. Sitä ei voi muuttaa suoraan ruoskasta puukoksi tai toisin päin.

Lemmikit:
Ei ole.

Luonne:
Stereotyyppisesti sanottuna Kuno on kapinallinen nuori, vaikka demonilta ei mitään hyvää käytöstä voi edes olettaa. Hän on itsekeskeinen ja tuittupäinen, ailahteleva ja jokseenkin kokopäiväisesti vihainen. Hyvin vihainen. Hän on itse asiassa melkein aina vihainen jollekin, ja vihaa pysyvästi hyvin monia asioita. Demonin herkkää ylpeyttä loukannut tai ärsyttänyt huomaa hyvin pian hampaansa kurkussaan, ellei sitten satu olemaan poikaa vahvempi ja parempi tappelija, mikä pätee melko moniin.

Juuri niin, Kunomume on tyhjänuhoaja, joka harvemmin saa piestyä toisen vaikka haluaisikin. Tämä kohdistaa nuorukaisen vihan myös häneen itseensä ja onnettomaan perimäänsä. Tietysti hän voisi vain treenata ahkerasti ja sillä keinolla tulla vahvaksi, mutta eihän hänen kärsivällisyytensä riitä siihen, ja niin hän tyytyy vihoittelemaan muita entistä äkäisemmin ja valittamaan tilanteestaan - yleensä kiville tai tyhjälle ilmalle, sillä hän ei ole niin typerä että altistaisi itsensä muiden kuittailuille.

Kuno on myös äänekäs, kiivaalla tavalla. Hänet kuulee aina – kilinän, havinan, tahallaan maahan jysäytettyjen askelten ja kiukkuisen jupinan lisäksi hänestä lähtee paljon ääntä nauruna, innostuneena puheena tai haukkumisena sekä mielenosoituksellisilla tuhahduksina ja kirahduksina. Vihaisesta luonnostaan huolimatta hän on hyvin ulospäin suuntautunut, ja ilmaisee itseään selkeästi. Tämä tekee hänestä huonon valehtelijan ja helposti luettavan, sekä keskenkasvuisemman oloisen. Hänen soveliaisuudentajunsa on vahva, mutta sen takia Kuno rikkookin normeja ja sääntöjä entistä ahkerammin. Halutessaan hän on oikea yllytyshullu ja tyhmänrohkea, ja katuu ennemmin kuin katsoo. Tämä onkin saanut hänet moniin vaikeuksiin, ja silloin improvisoinnille on tullut tarvetta.

Riidanhaastaminen ja muiden käskyttäminen kuuluvat asioihin jotka tulevat punapäältä luonnostaan, mutta hommaa haittaa se että aina, ennemmin tai myöhemmin sisäänrakennettu pakottava auttamisentarve naksahtaa päälle kun hän on jonkun loukkaantuneen tai sairaan lähellä.

Kunomumea on yllättävän helppo lähestyä, sillä hän harvoin jättää mitään itseensä etäisesti liittyvää huomiotta eikä torju suoranaisesti ketään – vaikka siltä vaikuttaisikin kun nuorukaisen hyökkäävyys iskee ensimmäisenä silmille.
Hän saattaa vaikuttaa hyvin itsevarmalta, mutta on melko epävarma ja hämillään sisällään. Hän tappelee omaa pohjimmiltaan lempeähköä luonnettaan ja parantamistaipumuksiaan vastaan, suurimmaksi osaksi siksi koska on saanut kuulla olevansa häpeäpilkku juuri noiden ominaisuuksien takia koko lapsuutensa ajan. Vaikka hän kieltääkin sen suureen ääneen, muiden hyväksynnällä on nuorukaiselle väliä, joskaan hän ei sitä hae.
Silloin kun Kuno ei muista olla kovis, hän sortuu vitsailuun ja söpöön käyttäytymiseen. Hän kuitenkin suuttuu heti jos joku vihjaa hänen olevan söpö (mikä tietysti on hyvin suloista).

Ulkonäkö:
Tässä kuva.

Kunomume on jäänyt vähän keskivertomiestä lyhyemmäksi, 169-senttiseksi. Ruumiinrakenteeltaan hän on normaali, hieman hoikka ja hentoisempi kuin keskivertojyyrä. Jos katsoo tarkasti voi huomata, että keho on nimenomaan poikamainen, aavistuksen nuoremman oloinen kuin mitä ikä antaa olettaa.
Hauskana pikku yksityiskohtana on pakko kertoa se, että vaikka hän on kasvanut suurin piirtein aikuiseksi, nuorukaisen kaula on jotenkin hauraan näköinen ja siro, varsinkin takaa päin katsottuna.

Mutta takaa päin katsottaessa, ylipäätään mistä tahansa suunnasta oikeastaan, huomion varastavat lapaluiden kohdilta selästä esiin versovat linnunsiivet. Ne ovat melko pienet; jos Kuno levittää kätensä ja siipensä sivuilleen, sulat ylettyvät n. kaksikymmentä senttiä pidemmälle kuin hänen sormensa. Siivet ovat untuvaiset ja pehmeät, sulkien ollessa yleensä lievässä epäjärjestyksessä luoden pörröisen vaikutelman. Niiden väritys on lempeän tuhkanharmaa.

Harmaa teema jatkuu ihossa, jonka takia joku tietämätön saattaisi luulla nuorukaista albiinoksi. Todellisuudessa tuossa hyvin vaaleassa ihossa on väripigmenttiä, ja silloin kun muut ruskettuvat se saa hieman voimakkaamman lämpimänharmaan sävyn.

Sitten päästäänkin siihen osuuteen, mihin kiinnitetään eniten huomiota eli kasvoihin. Demonipojan naamataulu on harmillisen pyöreänmallinen, mutta onneksi kapeahkot posket ja tarpeeksi selkeälinjainen leuka vievät siltä söpöyttä. Hänellä on melko lyhyt nenä, joka päättyy hieman lyttyyn ja leveähköön nenänpäähän. Hiusraja Kunolla on kohtalaisen ylhäällä, samoin kuin poskipäät. Hänellä on hauska suu, juuri sopivan kokoinen ja ilmeikäs. Silmät ovatkin sitten tavallaan perhosmalliset, eli jos niiden muoto pelkistettäisiin, saataisiin kaksi kaarevasivuista tasakylkistä kolmiota, joiden terävät kärjet osoittavat toisiinsa. Iiriksen ulkoreunaa kiertää ohut, tummanharmaa rengas, ja muuta väriä niissä ei sitten ole, vaan mustat pupillit tuijottavat valkoisen keskeltä. Kulmakarvat ovat mustat ja todella lähelle silmiä, vihaiseen kulmaan.

Kuno on syntynyt pikimustat ”syntymämerkit” silmiensä ympärillä, jotka muistuttavat voimakasta meikkausta joka on valunut hieman poskille. Sen sijaan toinen räikeä tuntomerkki hänen kasvoissaan on tehty siihen(lisää menneisyydessä). Se on arpi, joka kielii punatukan kokeneen käsittelyn, jota meidän todellisuudessamme kutsutaan Glasgown hymyksi. Eli joku vähemmän kiltti on silpaissut nuorukaisen suupielet auki, tehden tälle kirjaimellisesti korvasta korvaan – hyvä on, se loppuu poskelle, mutta korvan lähelle - ylettyvän virneen.

Korvista puheen ollen, ne ovat pitkät ja suipot ja niiden kärjet osoittavat päästä poispäin. Lisäksi niissä killuu monia metallinvärisiä koruja: oikeassa on yhteensä kymmenen nappia, ja vasemmassa viisi sekä yksi rengas ja aivan korvan kärjessä roikkuva killutin.
Hänen hiuksensa ovat räikeän punaiset, puolipitkät ja sojottavat päälaella villisti pystyssä, sekä valuvat lähestulkoon peittäen oikean puoliskon kasvoista kokonaan. Niissä on myös vasemman korvan takaa lähtevä vatsalle ylettyvä huipake, joka on yleensä alhaalta kiinni pienellä lenkillä.
Hiukset ovat karkeat ja paksut, saaden Kunon pään näyttämään isommalta.

Siipiveikko käyttää harvoin paitoja tai mitään, koska ei jaksa säätää niihin reikiä lentimilleen, puhumattakaan siitä kuinka vaivalloista olisi pukea. Hänellä on aina kaulassaan musta piikkipanta ja ohut hopeaketju. Housuissa hän pitää jäykistä kankaista, siniharmaasta ja mustasta. Lähestulkoon aina lantiolla roikkuu viiden eripaksuisen ja koristeellisen vyön kasa, ja yksi raskas ketju. Mustat, paksupohjaiset ja polven alle jäävät saappaat, joissa on solkiremmejä kuuluvat jalkoihin, ja käsissään hän pitää ranneketta ja toisessa epämääräistä läjää rannekoruja. Vasemman käden peukaloa koristaa jäyheä sormus.

Menneisyys:
Kunomume syntyi Chamassa Charnan ja Draken myrskyisän avioliiton toiseksi lapseksi. Pikkuisen kohdalla tuo demonien sukukunnan arvaamaton perimä päätti ylittää itsensä, ja pojan synnyttyä kummatkin petomaiset vanhemmat tuijottivat hyvin pitkään tuota todella ihmismäistä lasta, jonka selässä oli kuitenkin vielä ihon alle jääneet siivenalut. Nousi kysymyksiä siitä, oliko Charna pettänyt ja kumman suvusta tuo täysin puskasta tullut ominaisuus oli peräisin. Poika ei nimittäin todellakaan ollut hahmonvaihtaja, ja vaikka olikin perinyt äitinsä siivet, tällä ei vaikuttanut olevan mitään muita erikoisuuksia, mikä oli jo vähän harvinaisempaa demonien joukossa.

Poika kuitenkin kasvoi, samaa tahtia kuin ihmisen lapsi, ja Charna sai kuulla mieheltään yhä enemmän raivokkaan epäileviä syytöksiä pettämisestä. Nainen tietysti maksoi takaisin, sanomalla ettei se olisi mikään ihme kun oli tuollainen sika miehenä, ja niin Kuno varttui riitojen keskellä. Hänen siipensä puhkesivat ajallaan, ja Draken alkoikin jupista siitä miten hänen poikansa ei varmasti olisi noin epähurja ja avuton – pikku punapää nimittäin oli koko ajan äitinsä helmassa kiinni. Terve tuo poika ainakin oli, eikä ikinä telonut itseään. Tai niin ainakin vanhemmat luulivat, kunnes Draken sattui näkemään kuinka riehumiseen välillä taipuvainen poju kaatua muksahti ja satutti polvensa. Isä katseli vierestä, valmiina halveksimaan poikansa itkemistä, mutta yllätyksekseen näkikin kuinka lapsi paransi itsensä ja jatkoi matkaa.

Tästä alkoikin sitten kausi, jolloin viisivuotias Kunomume sai kuulla kuinka säälittävää oli kun ei pystynyt muuhun kuin parantavaan taikuuteen, ja miten tästä ei tulisi ikinä mitään. Isänsä ja äitinsä temperamentin perinyt pikkupoika kuitenkin puhui myös suunsa puhtaaksi siitä, mitä mieltä oli määräilevästä ja harvoin hyvällä päällä olevasta isästään, ja tappelua jatkui niin pitkään kunnes sitten, kun Kuno oli kymmenen, hän meni liian pitkälle ja sai suututettua Draken pahanpäiväisesti, ja isä hakkasi hentoisen poikansa.

Charna otti tästä heti eron, ja muutti asumaan kaksin poikansa kanssa. Ulkoisesti pahoinpidellyksi tuleminen ei näyttänyt vaikuttavan Kunomumeen, mutta hän lopetti parannuskykynsä käyttämisen lähes kokonaan ja opetteli tappelemaan. Hän ei myöskään ikinä suostunut sanomaan äidilleen enempää kuin että ”Ei isän olisi tarvinnut lyödä niin kovaa”.

Viisitoistakesäisenä hän meni ja suututti erään ryhmittymän nuoria demoneita pilaamalla näiden suunnitelman ryöstää eräs koruliike. Nämä kostivat, eikä Kuno ylivoiman edessä mahtanut mitään vaan joutui sidotuksi tuoliin ja sai suupielensä leikatuiksi – niin monta kertaa että lopulta punatukka ei enää pystynyt parantamaan haavaa, ja käsittelystä jäivät arvet.

Kuusitoistavuotiaana hän oli sitten tajunnut, että ei voisi elää koko loppuikäänsä äitinsä luona, ja alkoi pikkuhiljaa harkita hyväksyvänsä sen, että parantajana saisi helpoiten ja eniten rahaa.
Hän ei kuitenkaan saanut aikaiseksi opiskeltua tarpeeksi itsekseen, ja jättikin homman puolitiehen. Hän asuu yhä periaatteessa Charnan luona, mutta kuljeskelee paljon.

Muuta:
Kunon silmät ovat valoherkät.
Hän on myös herkkusuu, ja rakastaa makeisia, erityisesti toffeeta.
Vaikka Kunon luut ovat ihan vahvat, ne ovat todella kevyet ja muutenkin jokin hänen rakenteessaan on kummasti, josta johtuen hän painaa olemattoman vähän kokoonsa nähden. Tämä tietysti mahdollistaa lentämisen.
Begeerten herättäminen kiehtoo, vaikkei nuorukainen olekaan tehnyt mitään aktiivista sen eteen – vielä.

Huonopuoli/puolet:
Äkkipikaisuus, kärsimättömyys, vaikeuksiin hankkiutuminen ja voimavarojen tahallinen käyttämättä jättäminen.
Hän ei myöskään ole fyysisesti kovin vahva.

Jumala/Jumalat:
Invidia, Zorn. Tuossa järjestyksessä.

Hyvä/paha:
Paha/hyvä
Takaisin alkuun Siirry alas
 
Kunomume Zuzen
Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Nuodeme :: Liittyminen ja ongelmat :: Hahmot-
Siirry: