Nuodeme
Would you like to react to this message? Create an account in a few clicks or log in to continue.
Nuodeme

Nuokku
 
PääsivuPääsivu  Latest imagesLatest images  HakuHaku  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisään  

 

 Kirjekyyhkyjä

Siirry alas 
2 posters
Siirry sivulle : 1, 2, 3, 4, 5  Seuraava
KirjoittajaViesti
Lotengo
Ylidemoni
Ylidemoni
Lotengo


Viestien lukumäärä : 431
Ikä : 30
Nainen
Paikkakunta : Korvessa
Huumori : Likainen
Rekisteröitynyt : 10.08.2008

Kirjekyyhkyjä Empty
ViestiAihe: Kirjekyyhkyjä   Kirjekyyhkyjä Icon_minitimeTo Loka 23, 2008 2:20 pm

//Eli tseh tseh Kai\\

Ravana kirjoittaa Keonille.

22.09.2056

Keon

Apua! Tajusin juuri, että on mennyt viikko siitä, kun näimme viimeksi! Milloin sinulla on aikaa tulla käymään täällä tai milloin minä voin tulla käymään siellä? Haluaisin nähdä sinua joskus. Olisi kiva mennä vaikka käymään jossain baarissa ravintolassa tai jotain.
Juttelin muuten Kunon (sen Rakeshin oppipojan) kanssa tuossa eilen. Saimme sovittua jotenkuten asiat ja Rakesh ei ole onneksi minulle enää vihainen. Minulla oli ikävä häntä sinä aikana, kun hän vihoitteli minulle. Hän on ihana ihminen. Kuten sinäkin olet. Näimme Rakeshin asunnolla ja Kuno oli valitettavasti lähes koko ajan aivan paniikissa. No ei ole ihmekään, että poikaparka pelkää minua kuollakseen, aiheutinhan hänelle tahallani traumoja. Muistathan, kun kerroin asian oikean laidan aiemmin? No joka tapauksessa juttelimme pojan kanssa ja minä pyytelin tuhannesti anteeksi käytöstäni ja vannoin ettei tällainen tule toistumaan. Ei ainakaan hänen kohdallaan. Minä tiedän etten pääse tavoistani koskaan eroon. Huono tapahan se kai on, mutta ei mahda mitään. No jos menisin vaikka takaisin asiaan. Siis pitkän puhumisen jälkeen saimme sovittua ja minä olen todella onnellinen. Olisin kylläkin onnellisempi jos me näkisimme useammin… Sinä ja minä siis ^^
Täällä on tylsääää~ Ei noista palvelijoistakaan ole mitään seuraa ja sellaisilla tutuilla, joita haluaisin oikeasti nähdä ei ole aikaa minulle. Ikävää minusta. Ja oikeasti! Joku palvelustyttö kuolaa minun perääni. Tämä menee jo liiallisuuksiin! Onhan hän sievä ja noin, mutta kun minua ei kiinnosta ja hän ei ota uskoakseen. Olisiko hyviä naistenkarkotusvinkkejä? Ja mitä minä oikein sinulta tuollaisia kyselen!?!! Nyt en enää ymmärrä itseäni lainkaan… Jotain ongelmia näköjään.
Cornelia (sisareni, kuten varmaankin muistat) on raskaana! Hänellä on se uusi mies, Bruin. Hänellähän on tytär aikaisemmasta avioliitosta. Hazel on nyt hieman alle yhdeksäntoista. Hän täyttää ensikuun viidestoista päivä. Mitä ihmettä sen ikäiselle tytölle voi ostaa lahjaksi? Minun mielikuvitukseni ei riitä niin pitkälle.
Tämä minun tekstini näköjään loikkii vähän asiasta kolmanteen -.-’ No mutta ei varmaan mahda mitään.
Minä en jaksa oikeasti odottaa, että näemme taas! Olen joka päivä tuijottanut sitä kuvaa sinusta minkä löysin siitä vanhasta lehdestä <3 Minulla on ikävä [Paperiin piirretty epämääräinen rykelmä sydämiä ja kukkia]
Haides on muuten nyt täysin parantunut. Kyllä Rakesh osaa asiansa parantamisen suhteen. Minun kultani juoksentelee jo innoissaan ympäri metsiä ^^
Ajattelin hommata Jorielle ja Sodille varsan. Eikö se olisikin ihanaa? Toivoisin, että siitä tulisi valkoinen mustalla harjalla ja hännällä sekä mustilla sukilla. Siitä tulisi kaunis hevonen. Toivoisin myös, että se olisi tamma, koska minulla on niitä valitettavan vähän. Jos siitä ei tule tamma niin ostan varmaan muutaman. Pitäisi kylläkin laajentaa tallia, jotta kaikki mahtuisivat.
Olen ajatellut ryhtyä pyörittämään pientä sivubisnestä. Palkkaisin muutamia ratsastuksenopettajia ja perustaisin hieman kauemmas kodistani tallin, jossa olisi muutama paikka yksityisille hevosille ja loput yleisessä käytössä oleville ja siellä olisi mahdollisuus saada ratsastuksenopetusta. Minun mielestäni se on melko hyvä idea. Mitä sinä ajattelet? Olisikohan näillä main tarpeeksi henkilöitä, jotka haluaisivat oppia ratsastamaan? Arvostan sinun mielipidettäsi hyvin paljon, siksi kysyn.
Äh, joku koputtaa ovella. Täytyy käydä katsomassa kuka siellä on…
Ja siihen meni puolituntia päivästäni. Helvetti. Joku omituinen hiippari kävi ovellani kyselemässä tietä palatsille. Varo vain ettei tule sinun luoksesi. Hän vaikutti olevan päästään vialla. Minä en voi sietää tuollaisia ihmisiä. Hän koputteli oveen ja kun minä avasin sen hän lähes hyppäsi minun kaulaani kuin olisin joku hänen kauan sitten kadonnut rakkaansa… Hyi helvetti. Sitten hänestä ei meinannut päästä eroon millään. Onneksi minun kuistini on aina varjossa. Muuten olisin käristynyt tuonne pihalle. Ulkona näyttää nimittäin paistavan aurinko kuin viimeistä päivää.
Minun täytyy lähteä illalla hoitelemaan yksi demoni päiviltä erään pomoni käskystä. Minua ei ole jännittänyt pitkään aikaan näin paljon jokin tehtävä. Kun demonit ovat kuitenkin melko vahvoja ja niin edelleen. Rakesh tulee poissaoloni ajaksi tänne kotiini odottamaan. Hän näet pelkää, että tulen pahastikin haavoittuneena takaisin. Pitää vain yrittää säilyttää henki. Mutta jos minä kuolen niin muistelen viimeisillä hetkilläni sinua <3
Mutta nyt täytyy kyllä mennä nukkumaan, että jaksan sitten yöllä tapella.
Kirjoitellaan!

-Ravana-


Viimeinen muokkaaja, Lotengo pvm To Loka 23, 2008 5:36 pm, muokattu 4 kertaa
Takaisin alkuun Siirry alas
http://www.freewebs.com/begeerte
sir Kai
Puruluu
Puruluu
sir Kai


Viestien lukumäärä : 366
Huumori : Hyvin... hyvin...
Rekisteröitynyt : 10.08.2008

Kirjekyyhkyjä Empty
ViestiAihe: Vs: Kirjekyyhkyjä   Kirjekyyhkyjä Icon_minitimeTo Loka 23, 2008 5:22 pm

Ja Keon kirjoittaa Ravanalle.

23.09.2056

Ravana

Onko todella kulunut jo viikko viime näkemisestä? En ollut huomannutkaan, on ollut niin kiireistä. Tänäänkin Andro onnistui hajottamaan tekojalkansa ja minut laitettiin keräilemään muttereita. Aivan typerää, käytän vääränlaisia vaatteita kumarteluun ja Chua olisi löytänyt ne nopeammin… No, oli pakko jotta pääsisimme kokoustilaan – ja muuten en voikaan puhua kiireistäni. Tuntuu tyhmältä joutua keskeyttämään hyvin alkanut valitus, mutta… minut voitaisiin tuomita maanpetturuudesta jos levittelen kuningattaren ja muiden virallisia puheita.
Ravintola kuulostaa erittäin hyvältä. Baarikaan ei olisi pahitteeksi, kunhan ei vain tule samanlaista tilannetta kuin viimeksi… mitä en kuitenkaan usko, taisi olla sellainen yhden kerran sattuma. Minulla on vapaata kolmen päivän päästä, ja muutenkin kiireet hellittävät hieman sitten. Kirkon parissa on ollut asioita, joihin minulta tarvittiin mielipiteitä ja muutenkin osallistumista, mutta viimeinen palaveri on huomenna. Heh, näkisitpä miten hypin onnesta. Tai siis en hypi, mutta henkisesti ja… äh, tajuat kyllä. Niin ja saat valita ravintolan, joku rauhallinen paikka olisi mukava – ruuasta ei niin väliä, kunhan ei ole kalaa tai pähkinöitä.
Hienoa että sait sovittua. Selvittämättömät asiat jäävät vaivaamaan, parempi sinulle ja Kunolle. Olihan se aika paha ylilyönti, mutta kuitenkin… Minulla on vieläkin vaikeuksia uskoa noita sinun outouksiasi tosiksi, mutta no jaa, se olet sinä ja siinä se.
Naistenkarkotusvinkkejä? Anna minulle yksi tehokas niin olisin onnellinen. Juan on viime aikoina tahallaan ärsyttänyt minua, hypellyt äkkiseltään esille hampaat vilkkuen. Vieläkin, ei millään pahalla, mutta minä vain säikyn vampyyreja – olkoonkin että hän on vain puoliverinen. Palvelustyttö siis? Mikset vain uhkaa häntä erottamisella? Voisithan tietenkin yrittää olla vähemmän hurmaava, mutta se ei kaiketi onnistu… Sroy kävi tässä (kyllä, kirjoitan jälleen kappelissa ja täällä ramppaa harvinaisen paljon väkeä) ja kysäisin häneltä mikä karkottaisi naisen, hän sanoi että ihastuksen poikaystävä. Mutta se on hänen käsityksensä.
Mutta lahja… Korut toimivat kaiketi aina, lemmikit samoin. Jos hän pitää sinusta, kahvilla käynti tai muu ajanvietto saattaisi myös riittää... ja jos kaikki muu pettää, leivo kakku.
Sinä ja sinun hevosesi! Oikeasti, minä olen huono sanomaan mitään eläimiin liittyen. Onneksi et ole innostunut mistään marsuista. Varsa kuulostaa ihastuttavalta, ja aina on ratsastamaan haluavia. En kuulu heihin. Tai voisin kuulua, jos osaisin ratsastaa mutta…
Ymmärtääkseni olet nyt tapellut sen demonin kanssa? Selvisithän hengissä? Mitään tärkeää ei vahingoittunut? Sinun täytyy kertoa siitä kaikki!
Demonista tuli mieleeni… Chua on löytänyt itselleen ystävän, ja minun on pakko vahtia häntä/estää karkaamiset, koska jos joku toinen seurailisi häntä… No, Chua käy liian monissa samoissa, hämärissä paikoissa kuin minä. Joskus on tullut mietittyä, josko hänet pitäisi laittaa talutushihnaan – mutta Vince on kuulemma yrittänyt, miespolo kärsi korvien soimisesta viikkoja.
Se demoni. Hän ja Chua ovat aivan liian samankaltaisia… ja se käärme saa käsiteltyä riesaa kuin kissanpentua. Olin kerran mukana, Chua oli puoli tuntia höyhenlelun lumoissa. Järjetöntä, hupaisaa ja itse asiassa melko suloisen näköistä. Hänen ystävänsä nauroi sille kaikkein eniten, sihisi hirmuisesti. Nimi taisi olla Huo… et satu tuntemaan?

~Keon
Takaisin alkuun Siirry alas
Lotengo
Ylidemoni
Ylidemoni
Lotengo


Viestien lukumäärä : 431
Ikä : 30
Nainen
Paikkakunta : Korvessa
Huumori : Likainen
Rekisteröitynyt : 10.08.2008

Kirjekyyhkyjä Empty
ViestiAihe: Vs: Kirjekyyhkyjä   Kirjekyyhkyjä Icon_minitimeTo Loka 23, 2008 7:18 pm

Ja Ravana kirjoittaa Keonille.

24.09.2056

Keon

No todellakin siitä on jo viikko! Lisäksi vähän turhankin hiljainen viikko. Sitä demoninkäsittelyä lukuun ottamatta.
Tämä Andro onnistuu näemmä rikkomaan jalkansa huomattavan usein? Pitäisiköhän kysyä Rakeshia korjaamaan se…? Kyllä minä ymmärrän ettet voi kertoa minulle kaikkea, enhän minäkään voi kertoa sinulle. En voi esimerkiksi paljastaa sinulle tätä johtajaa, jonka alaisuudessa työskentelen aika-ajoin. Katsoo nyt jos joskus voin vaikka hänestä sinulle kertoakin. Haluaisin kyllä, koska tiedän sinun olevan luotettava.
Jos käydään ensin ravintolassa ja sitten baarissa? Tiedän erään erittäin hyvän paikan, jossa on baari ravintolan yhteydessä. Käyn siellä jokseenkin usein jos kaipaan seuraa.
Kolme päivää! Ei ole enää kamalan pitkä aika. Tai siis tällä hetkellä kaksi päivää vai mitä? En malta odottaa <3 Ja minä sitten tarjoan siellä ravintolassa!
Eih! [Mustetta roiskunut paperille ilmeisesti naurusta hytkymisen vuoksi] Kuolin juuri nauruun. Sinä hyppimässä riemusta? Ajatus on jokseenkin… huvittava. No hyvä on hyvä on! Ajatus on suorastaan koominen. Vaikka sinun hiuksesi saattaisivatkin näyttää todella ihanilta…
Pitäääkö Pitääkö minun tulla laittamaan se Juan tyyppi ojennukseen? Ei sinua saa kiusata! Sano vain niin minä tulen murisemaan hänelle…
Mitä?! Minäkö vähemmän hurmaava? Ei, ei ole mahdollista. Hän on todella hyvä työntekijä, joten en oikein haluaisi erottaa häntä. Ja hän saa minun poissa ollessani muut työntekijät hyvään kuriin. Ei tarvitse olla jatkuvasti huolissaan siitä, onko talo enää pystyssä, kun palaan.
Älä hykertele siellä ajatukselle minusta leipomassa kakkua! Minä olen aivan varma, että naurat partaasi (siihen, jota sinulla ei ole) siellä… Ja varokin kuvittelemasta minun päälleni jotain vaaleanpunaista röyhelöistä essua! Mutta joku koru kuulostaa todella hyvältä. Haluaisitko tulla makutuomariksi sitten kun näemme? En luota täysin korunvalintataitoihini…
Marsuista? Minähän näyttäisin idiootilta joku marsu sylissä. Voisin kylläkin ostaa sellaisen ihan sinun kiusaksesi… No ehkä en kuitenkaan Rezar (pikkuveljeni) saattaisi innostua hieman liikaakin… Hän pitää kaikesta pienestä ja pörröisestä.
Ah, se demoni. Se olikin yllättävän hauskaa. Heikko mieli… No joka tapauksessa minä menin hänen kotinsa eteen vaanimaan, että hän tulisi ulos. Jouduin odottamaan lähes tunnin, mutta sitten odotus palkittiin ja tämä rapudemoni tuli ulos. Hän oli muuten todella mielenkiintoisen näköinen. Hänellä oli kova harmaa selkäpanssari ja vasemmassa kädessä ravun saksi. Se oli omalla tavallaan pelottavaa, mutta silti jotenkin kiehtovaa. No joka tapauksessa minun onnekseni hän päätti kävellä tyhjälle rakennustyömaalle. Seurasin häntä sinne ja kävin hänen kimppuunsa katanani kanssa. En kuitenkaan saanut tapettua häntä panssarin vuoksi ja jouduin tappelemaan kauemmin. Voin selittää yksityiskohtia tarkemmin, kun näemme, jos haluat siis kuulla, mutta en ryhdy mutten rupea kirjoittamaan kovin tarkkaa selontekoa tähän. Joka tapauksessa sain noin tunnin taistelun jälkeen tapettua hänet. Ja mikään… tärkeä ei vahingoittunut. Sain olkapäähäni ja rintaani melko ikävät haavat hänen saksistaan ja kylkeeni muutaman ruhjeen siitä, kun hän viskasi minut erästä pylvästä päin, mutta Rakesh hoiti ne kuntoon. Jumalille kiitos hänen olemassaolostaan. Mutta olen kaikesta huolimatta hengissä ^^
Huo? Käärmedemoni? Todellakin tunnen. Hän on todella hauska tyyppi, suunnilleen ainoa kuka ei suuttunut minulle sen Kunon tapauksen jälkeen. Loistotyyppi todella. Ja en ihmettele, että he Chuan kanssa pitävät toisistaan. Ovathan liskoja kumpainenkin. Tai liskonsukuisia oikeastaan.
Minä tapaan Cornelian tänä yönä. Rezar sanoi, että sisareni vatsa on jo nyt valtava. En kyllä oikein usko häntä siinä, sillä eihän lapsi synny vielä pitkiin aikoihin. Vaikka enhän minä lapsista ja raskaudesta paljoakaan tiedä, kun ei omia lapsia minulla ole.
Mutta eräs laumastani tulee pian käymään, joten taidan lopetella nyt. Pitää saada jotain syötävää pöytään ennen hänen saapumistaan.

Minulla on ikävä <3
Nähdään pian ^^

-Ravana-
Takaisin alkuun Siirry alas
http://www.freewebs.com/begeerte
sir Kai
Puruluu
Puruluu
sir Kai


Viestien lukumäärä : 366
Huumori : Hyvin... hyvin...
Rekisteröitynyt : 10.08.2008

Kirjekyyhkyjä Empty
ViestiAihe: Vs: Kirjekyyhkyjä   Kirjekyyhkyjä Icon_minitimeTo Loka 23, 2008 7:50 pm

~Keon Ravanalle kirjoittaapi taasen~

25.08.2056

Rana~pieni

Andro tosiaan särkee jalkansa usein. Vince kyllä saa sen korjattua, mutta se on yksi riesa… kaikki ne pienet osat... Minäkin haluaisin kertoa sinulle mahdollisimman paljon, koska luotan sinuun, mutta tilanne on mikä on.
Ravintolasta baariin siis? Käy minulle. Pidetään mahdollisimman paljon hauskaa ja jutellaan, pääsen varmaan melko aikaisin lähtemään ja voin olla huoleti koko yön ja vaikka koko seuraavan päivän poissa – siis minun puolestani, että katsotaan miten sinun aikataulusi taipuu. Ei sinun tarvitsisi tarjota… noh, olen pieniruokainen joten en rasita kukkaroasi.
Sinun ei tarvitse kuolla nauruun, en ole vielä hyppinyt letit pomppien ja hihkuen kuin tyttö… Kyllä minä pärjään Juanin kanssa, olen pärjännyt jo ikuisuudelta tuntuvan ajan. Ja toivottavasti sinäkin pärjäät ongelmanaisesi kanssa.
Ei, kuvittelin sinulle sisäkköasun – enkä. Suurin osa nuorista tytöistä pitää koruista, mutta heillä ei ole varaa ostaa niin nättiä kuin haluaisivat… Voin neuvoa aiheesta, mutta älä luota korumakuuni.
En valitettavasti osaa sanoa muuta kuin että hienoa ettei mitään pahempaa käynyt. Olin melko hermostunut koko sen ajan kun odotin vastaustasi, ties vaikka nenäsi olisi poissa…
Kyllä, Huo. Hassu yhteensattuma, että sinäkin tunnet hänet – oikeastaan sain jo tietää asiasta, juttelin hänen kanssaan aikaisemmin tänään ja hän kertoili sinusta. Ja siitä miten olet törmäillyt lyhtypylväisiin
Oh, suloista. Lapset ovat ihania aivan pieninä, aikoinaan hakeuduin mahdollisimman moniin nimeämisiin… Tuota, nyt on varmaan myöhäistä mutta sano hänelle terveisiä jossain vaiheessa.
Mutta, jos me nyt kerta näemme huomenna… mihin siis menemme? Tuota, jos seuraava kirjeesi myöhästyy, aion ilmestyä ovellesi pian auringonlaskun jälkeen.

Odotan jo,
Keon
Takaisin alkuun Siirry alas
Lotengo
Ylidemoni
Ylidemoni
Lotengo


Viestien lukumäärä : 431
Ikä : 30
Nainen
Paikkakunta : Korvessa
Huumori : Likainen
Rekisteröitynyt : 10.08.2008

Kirjekyyhkyjä Empty
ViestiAihe: Vs: Kirjekyyhkyjä   Kirjekyyhkyjä Icon_minitimeTo Loka 23, 2008 8:15 pm

26.09.2056

Keon

Minulla ei ole lähes lainkaan aikaa kirjoitella nyt, mutta sinun ilmestymisesi ovelleni käy mainiosti. Voimme lähteä sitten minun luotani sinne ravintolaan. Ja älä pelkää, minun kukkaroni ei rasitu kovin vähästä ^^

En malta odottaa,
-Ravana-

* * * *

Ravana katseli itseään tiukalla katseella peilistä. Hänellä oli vielä noin puoli tuntia aikaa ennen Keonin tuloa ja hän halusi olla varma, että näytti hyvältä. Muutama musta hius oli taivutettu korkkiruuvikiharalle ja ne laskeutuivat kauniisti miehen selkään. Huulet oli maalattu tällä kertaa kokonaan mustiksi ja silmissä oli savuinen musta luomiväri, jonka päällä oli kaikesta huolimatta terävät rajaukset. Valkoinen puuteri korosti luontaista kalpeutta ja mies hymyili tyytyväisenä kasvoihinsa. Vampyyri lisäsi muutaman pinnin hiuksiinsa, jotta ne pysyisivät pois kasvoilta ja virnisti siirtyen tarkastelemaan vaatteitaan. Punaiset silmät näkivät mustan pitkän takin, jonka alta näkyi verenpunainen paita. Paidan röyhelöiset hihat näkyivät takin hihansuista ja pitkiä pianistin sormia koristi muutama sormus, pitkät kynnet oli lakattu mustalla. Jalassaan miehellä oli alaspäin levenevät mustat housut ja pienellä korolla varustetut mustat kengät. Uudempi hymähdys karkasi huulilta ja Ravana siemaisi verta kauniista viinilasista. Hän halusi olla parhaimmillaan. Pieni hyräily kantautui ilmoille ja mies meni varmistamaan, että hänen ostamansa ruusut olivat vielä kunnossa. Ne olivat kunnossa kuten olivat olleet kolme minuuttia sittenkin. Mies huokaisi ja ryhtyi kävelemään kärsimättömänä ympyrää haistaen uuden hajuvetensä ruusuisen tuoksun.
Takaisin alkuun Siirry alas
http://www.freewebs.com/begeerte
sir Kai
Puruluu
Puruluu
sir Kai


Viestien lukumäärä : 366
Huumori : Hyvin... hyvin...
Rekisteröitynyt : 10.08.2008

Kirjekyyhkyjä Empty
ViestiAihe: Vs: Kirjekyyhkyjä   Kirjekyyhkyjä Icon_minitimeTo Loka 23, 2008 8:37 pm

Keon räpytteli silmiään raivokkaasti jo hämärtyneessä illassa, yrittäen karkottaa tähdet näkökentästään. Hän oli poksahtanut sinne korven keskelle, tien reunaan hetki sitten – ja koska tosiaan oli huono siirtymisloitsuissa, häntä huimasi hieman. Saatuaan maailman huojunnan loppumaan mies kaivoi esiin pienen puuterirasian, jonka peilistä sitten tarkasti sen ettei mikään ollut levähtänyt. Ei olisi ensimmäinen kerta siirtymisloitsun jälkeen kun häneltä olisi puolet leteistä avautunut.

Sydämenmallisten kasvojen kevyt puuterointi oli kunnossa, samoin kuin silmiä korostava violetti. Hän oli vaihteeksi rajannut myös hyvin ohuella mustalla, ja sipaissut hieman punaista huuliinsa – ei mitään tarkkoja rajauksia tai räikeää korostamista, vain aavistus kiiltoa ja houkuttelevuutta. Hiukset olivat erikoisella kampauksella – otsalta lähti niskaan kaksi ranskanlettiä kuin pantana, ja loput hiuksista valuivat sen alta vapaina, mitä nyt seassa oli siinä kaksikymmentä ohutta lettiä. Vaatteetkin olivat kunnossa, mitä nyt puolihaltian piti korjailla muutamia ryppyjä. Pystykauluksisen, koristeellisilla hakasilla suljetun vaalean paidan ja mustien suorien housujen päälle hän oli laittanut venekaula-aukkoisen, mustan ja puolipitkähihaisen vaatteen, joka oltiin sidottu leveällä vyöllä ja se jatkui nilkkoihin asti, lantiolle asti ulottuvilla halkioilla kummallakin sivulla. Hän piti sen kuvioinnista eritäin paljon, toisella olkapäällä ja helman etuosassa oli sievä ja hohtava kukkiva omenapuun oksa. Tai oksasto, miten sen nyt otti.

Peilailtuaan aikansa Keon sujautti peilinsä takaisin löysän hihan salataskuun – jossa oli myös hänen riipuksensa ja sormuksensa, puukon hän oli jättänyt hyvästä syystä kotiin. Muutaman kerran rauhallisesti henkeään vetäen hän kohotti katseensa edessään kohoavaan porttiin, ja sen takana aukeavaan pihaan. Mies lähti astelemaan etuovea kohti pieni hymy huulillaan väikkyen.

Hänestä tuntui – kirjeiden ja Huon juttujen perusteella – että Ravana saattoi olla ihastunut häneen. Mitä hän itse tunsi, no, vampyyri oli hyvännäköinen, ja tilanne oli sinänsä kiinnostava, houkuttelevakin. Hän ei silti ollut varma, joten purppuratukan suunnitelma sille illalle oli tarkkailla omia ja punasilmän puheita ja käyttäytymistä.
Huvittavaa sinänsä, Vince oli nähnyt hänet juuri ennen lähtöä ja järkyttynyt syvästi miehen vaivannäöstä laittautumisen suhteen. Ehkä se oli vähän hassua, mutta… parempi ylipukeutua kuin alipukeutua.

Lettipää pysähtyi pariovien eteen, ja kolkutti.
Takaisin alkuun Siirry alas
Lotengo
Ylidemoni
Ylidemoni
Lotengo


Viestien lukumäärä : 431
Ikä : 30
Nainen
Paikkakunta : Korvessa
Huumori : Likainen
Rekisteröitynyt : 10.08.2008

Kirjekyyhkyjä Empty
ViestiAihe: Vs: Kirjekyyhkyjä   Kirjekyyhkyjä Icon_minitimeTo Loka 23, 2008 9:10 pm

Koputus sai Ravanan hätkähtämään rajusti ja vilkaistuaan itseään vielä viimeisen kerran peilistä hän ryntäsi ovelle. Ovi lennähti nopeasti auki ja mies hymyili aurinkoisesti oven takana seisovalle Keonille.
”Ihanaa! Minulla olikin jo kamala ikävä”, hän sanoi onnellinen hymy kasvoillaan leikkien.
”Tule peremmälle. Ollaan hetki tässä ja lähdetään sitten”, mies viittoi vimmatusti toista tulemaan sisään. Punaiset silmät mittailivat lyhyemmän tarkasti ja Ravanan huulilta karkasi hyväksyvä hymähdys.
”Näytät kerrassaan upealta”, hän henkäisi ja punastui hieman kääntyen hurjaa vauhtia keittiöön päin.
”Odotas hetki”, mies viiletti keittiöön tuulettaen kasvojaan käsillään.

Uskomattoman onnellinen ilme levisi kasvoille, kun vampyyri arveli ettei toinen ollut enää näkemässä. Hän teki muutaman piruetin riemuissaan tuon ihastuksensa näkemisestä ja nappasi sitten käteensä kaksi punaista ja kolme mustaa ruusua.

Pitkät askelet veivät Ravanan Keonin luo ja mies suorastaan säteili toiselle.
”Minä… hommasin sinulle tällaisia”, hän sanoi hieman ujosti ja ojensi ruusut kohti toista.
Takaisin alkuun Siirry alas
http://www.freewebs.com/begeerte
sir Kai
Puruluu
Puruluu
sir Kai


Viestien lukumäärä : 366
Huumori : Hyvin... hyvin...
Rekisteröitynyt : 10.08.2008

Kirjekyyhkyjä Empty
ViestiAihe: Vs: Kirjekyyhkyjä   Kirjekyyhkyjä Icon_minitimePe Loka 24, 2008 3:26 pm

Keonin suupielet olivat kääntyneet hienoisesti ylöspäin, ja hän vilkutti pienesti Ravanan avatessa oven. Mustatukka näytti niin ilahtuneelta, ja puolihaltia ei voinut olla naurahtamatta kuullessaan taas ikävöinnistä.
”Minäkin olen meinannut kuolla ilman hyvää seuraa.”

Lettipää asteli sisälle ystävänsä kartanoon, ihastellen ääneti tummia sävyjä, kaikkien yksityiskohtien sointuvuutta toisiinsa. Hopeasilmät vaeltelivat jossain katonrajassa, kun mies heräsi pieneen tyytyväiseen ääneen, joka ilmeisesti tuli vampyyrin suusta.
Hän ei edes ehtinyt vastaanottaa kehuja kunnolla kun huomasi hentoisen punaisen sävyn ilmestyneen Ravanan poskelle, ja toinen kiepahti kiharat heilahtaen ympäri, pyrähtäen keittiöön. Hetken Keon seisoi paikoillaan hihittäen hiljaa ennen kuin lähti perään. Nyt hänellä oli jonkinlainen käsitys Ravanasta, siitä miten tuo yleensä käyttäytyi, ja ylettömän suloinen punastelu poikkesi siitä huvittavalla tavalla.

Hän ei ehtinyt keittiöön asti, kun mustatukka jo ryntäsi sieltä pois, lähes törmäten lyhyempään. Keonin nenään tulvahti selvä ruusuntuoksu ja hänen nenänsä eteen ilmestyi kuin ilmestyikin ruusukimppu. Viisi kaunista kukkaa, jotka mies otti vastaan hymyillen ihastuneena. Hän piti kasveista, toisin kuin eläimistä – kukat tuoksuivat paremmilta, eivät hyökänneet kimppuun eivätkä olleet karvaisia. Samettisen tuntuiset terälehdet voittaisivat jonkin turkin milloin tahansa.
”Kiitos. Ne ovat ihania…”
Lettipää kokosi varovaisesti taian, ja kohta ruusukimppu katosi hänen käsistään. Toivon mukaan ne olisivat ehjinä odottamassa hänen kotonaan – hän ei halunnut raahata niitä mukanaan.

Omituista kyllä ruusuntuoksu ei kadonnut minnekään. Kulmat rypistyivät kun mies nuuhki hetkisen hämmentyneenä, nojautuen sitten hieman lähemmäs toista. Tuoksu voimistui, ja virnistäen havaintonsa takia purppuratukka painoi pieneksi tuokioksi kasvonsa vampyyrin kaulan seudulle, hengittäen ilmeisesti hajuveden tuoksua.
”Et sattumoisin ole kylpenyt ruusuvedessä?” hän kiusoitteli, perääntyen hieman. Hieman myöhässä hän tajusi kuinka omituista toisten nuuhkiminen oli, ja poskille ilmestyi haalean roosan sävyiset laikut. Käsi eksyi hypistelemään yhtä rintakehän puolelle eksynyttä lettiä, ja mies naurahti.
”Se ei ole liian vahva tuoksu, sopii sinulle”, Keon hymyili rauhallisesti. Lähes koko tähänastinen keskustelu oli ollut kehumista, mutta ei se häntä sinänsä haitannut. Ravanaa voisi kehua hyvällä omallatunnolla, ja sen kuuleminen, ettei vaivannäkö ulkonäön suhteen ollut mennyt hukkaan tuntui mukavalta.
Takaisin alkuun Siirry alas
Lotengo
Ylidemoni
Ylidemoni
Lotengo


Viestien lukumäärä : 431
Ikä : 30
Nainen
Paikkakunta : Korvessa
Huumori : Likainen
Rekisteröitynyt : 10.08.2008

Kirjekyyhkyjä Empty
ViestiAihe: Vs: Kirjekyyhkyjä   Kirjekyyhkyjä Icon_minitimePe Loka 24, 2008 4:03 pm

”Kiitos. Ne ovat ihania…”
Jos mahdollista vieläkin aurinkoisempi hymy kohosi Ravanan kasvoille. Hän oli onnellinen, koska toinen oli pitänyt hänen vaatimattomasta lahjastaan. Vampyyri hätkähti toisen kumartuessa hänen lähelleen haistelemaan hänen tuoksuaan. Hento puna nousi uudestaan miehen kasvoille Keonin ollessa niin lähellä. Hän kykeni tuntemaan miehestä hohkaavan lämmön itsessään.
”Et sattumoisin ole kylpenyt ruusuvedessä?”
”En nyt ihan kylpenyt”, Ravana virnisti, ”mutta haistoit oikein. Tuoksu on ruusu.”
Puna laskeutui hiljalleen miehen kasvoilta virnistyksen myötä. Hän pääsi kuitenkin todistamaan toisen punastumista. Näky oli liiankin suloinen ja mustahiuksisen olisi tehnyt mieli mennä halaamaan lyhyempi hengiltä.
”Se ei ole liian vahva tuoksu, sopii sinulle”
”Kiitos”, Ravana hymyili ja viittasi kohti ovea ”jos sitten lähtisimme. Paikka on melko kaukana täältä, kuten lähes kaikki, joten minä siirrän meidät.”
Mies tarttui toisen olkapäähän lujalla otteella ja he katosivat savupöllähdyksessä.

Kaksikko ilmestyi vanhahtavan tummasta puusta rakennetun ravintolan eteen. Oven yläpuolella luki koristeellisin kirjaimin Amaranta ja suoraan tekstin alapuolella seisoi komea demonimies. Miehen valkoiset hiukset laskeutuivat silkkisinä olkapäille ja jäänsiniset silmät tarkkailivat valppaina ympäristöä.
”Hei Vanessa”, Ravana sanoi miehelle hymyillen, kun he astelivat tämän kohdalle.
”Ravana”, Vanessaksi kutsuttu nyökkäsi ja viittoi heitä astumaan peremmälle.
”Tämä on Rakeshin omistama ravintola, joten suurin osa täällä tuntee minut”, mustahiuksinen sanoi astellen vastaanottotiskille.
”Minä varasin täältä pöydän”, hän sanoi miehelle tiskin takana ja tämä nyökkäsi ohjaten heidät pöytään.
”Tuo mies on omituinen. Hän ei puhu koskaan ja kukaan ei tiedä hänen nimeään eikä hänestä mitään muutakaan. Tekee kuitenkin työnsä tunnollisesti”, Ravana kuiskasi ja veti Keonille tuolin pöydän alta.
Takaisin alkuun Siirry alas
http://www.freewebs.com/begeerte
sir Kai
Puruluu
Puruluu
sir Kai


Viestien lukumäärä : 366
Huumori : Hyvin... hyvin...
Rekisteröitynyt : 10.08.2008

Kirjekyyhkyjä Empty
ViestiAihe: Vs: Kirjekyyhkyjä   Kirjekyyhkyjä Icon_minitimePe Loka 24, 2008 4:36 pm

Ilmeisesti nuuhkiminen ei ollut haitannut Ravanaa – päinvastoin, hetken ajan Keon luuli mustatukan loikkaavan halaamaan häntä. Onneksi niin ei käynyt, lettipää olisi varmaan saanut aivonsa ylikuumenemaan hermostuessaan mutta toisaalta vastatessaan halaukseen. Kaikkien niitten kirjeitten jälkeen, joissa kumpikin oli selitellyt muuten vaietuksi jääviä asioita, hän uskoi kyllä voivansa luottaa vampyyriin tarpeeksi salliakseen tämän koskettamaan itseään, mutta lyhyempi oli jo valmiiksi vatsa perhosia täynnä epäselvästä syystä.

Hän nojautui tajuamattaan hieman lähemmäs mustatukkaa tämän ottaessa kiinni hänen olkapäästään. Tietysti toinen oli parempi siirtymistaioissa, mutta hänellä oli yhä vaikeuksia uskoa, ettei voisi jotenkin kärsiä matkalla – pahimmillaan Keon löysi itseltään mustan silmän siirtymisen jälkeen.

Hän oli yhä yhtenä kappaleena kun tyylikkään ravintolan ovi ilmestyi hänen silmiensä eteen. Hopeaiset silmät alkoivat heti ahmia yksityiskohtia – hän rakasti hienoja rakennuksia, piti niistä enemmän kuin vaikka maalaustaiteesta – mutta vaaleatukkaisen ovimiehen tervehtiessä Ravanaa hän soi huomionsa tälle, pienen nyökkäyksen kera.

Sisällä Keon kulki Ravanan vanavedessä, katsellen ympärilleen. Ravintola oli niin sievä, mutta samalla tarpeeksi rento jotta syömisestä pystyisi nauttimaan.
Mustatukan vetäessä hänelle tuolin lettipää naurahti, ja istuutui sitten. Hän jätti kommentoimatta elettä mitenkään – toinen oli tarkoittanut hyvää joten mikäs siinä?
”Tämä on mukava paikka. Lähes yhtä tyylikäs kuin sinun kotisi”, hän naurahti uudestaan, katsellen ikkunapöytää ja lähiympäristöä hetkisen, ennen kuin väläytti hymyn punasilmäiselle.
Takaisin alkuun Siirry alas
Lotengo
Ylidemoni
Ylidemoni
Lotengo


Viestien lukumäärä : 431
Ikä : 30
Nainen
Paikkakunta : Korvessa
Huumori : Likainen
Rekisteröitynyt : 10.08.2008

Kirjekyyhkyjä Empty
ViestiAihe: Vs: Kirjekyyhkyjä   Kirjekyyhkyjä Icon_minitimePe Loka 24, 2008 5:20 pm

Ravana naurahti.
”Onko minun kotini mielestäsi tyylikäs? Hauska kuulla”, iloinen hymy levisi miehen kasvoille ja pikkutytön kanssa ruokaileva haltia kurtisti hänen suuntaansa kulmiaan. Vampyyri nappasi käteensä ruokalistan ja antoi katseensa valua sitä alaspäin.
”Mitä sinä haluat syödä?” hän kysyi vilkuillen vähänväliä Keonia. Toinen oli hänen silmissään jumalaisen hyvännäköinen. Suorastaan syötävä. Ja tämä oli luonteeltaankin aivan täydellinen. Kyllä Ravana oli huomannut ja myöntänyt olevansa ihastunut tuohon puolimerenneitoon. Sitä ei ollutkaan tapahtunut aikoihin. Haaveileva hymy kohosi mustahiuksisen kasvoille ja hän käänsi katseensa takaisin ruokalistaan päättäen ottaa jonkun pienen annoksen. Varsinaisen ravintonsa hän saisi sitten baarin puolelta.
”Oletteko valmiit tilaamaan?” pöydän viereen saapunut heleä-ääninen tarjoilijatyttö kysyi heilauttaen vaaleat hiuksensa toisen olkapäänsä yli ja katsellen hyvin flirttailevasti vuoroin kumpaakin miestä.
Takaisin alkuun Siirry alas
http://www.freewebs.com/begeerte
sir Kai
Puruluu
Puruluu
sir Kai


Viestien lukumäärä : 366
Huumori : Hyvin... hyvin...
Rekisteröitynyt : 10.08.2008

Kirjekyyhkyjä Empty
ViestiAihe: Vs: Kirjekyyhkyjä   Kirjekyyhkyjä Icon_minitimePe Loka 24, 2008 7:56 pm

”Se on erittäin tyylikäs.” Keon lausahti samalla kun otti itse ruokalistan tarkasteluunsa. Annokset vaikuttivat kaikki hyviltä – pikaisen karsinnan jälkeenkin tuolle pieniruokaiselle ja hieman nirsolle jäi aivan liikaa valinnanvaraa.
”Raviolia.” Lettipää vastasi kysymykseen hetken miettimisen jälkeen. Häntä mietitytti annoskoko, ja syöminen noin muutenkin; kaiken sen kiireen ja rasituksen jälkeen hän kuitenkin sortuisi syömään liikaa, ja lihoisi. Hopeasilmät kapenivat viimeisellä silmäyksellä ruokalistaa kohti, kunnes hän viimein pystyi vakuuttamaan itsensä itsehillintänsä tehokkuudesta.

Laskettuaan ruokalistan käsistään Keon vilkaisi läheiseen pöytään, huomaten sinitukkaisen haltian katselevan heidän suuntaansa. Tuolla oli pieni tyttö mukanaan, kaksikko söi ulkona. Eivät varmaankaan sisaruksia, joten isä ja tytär…? Sinitukkainen oli kyllä harvinaisen hurjan näköinen isäksi, jopa verrattuna muuhun värikkääseen asiakaskuntaan.
Eihän purppuratukalle kuulunut, mitä sukua joku aivan tuntematon haltia oli mukanaan kulkevalle lapselle, tuo saisi olla ihan rauhassa vaikka pedofiili – mutta kun eripariset silmät katselivat häntä ja Ravanaa kummallisella tavalla, jokin sai hopeaiset silmät kovettumaan melko häijyyn katseeseen tuota tuntematonta kohtaan; katseeseen joka ilmoitti selvästi, ettei ainakaan hän halunnut kenenkään tuntemattoman tuijottavan itseään.
Keon ei silti sanonut mitään Ravanalle, mies oli varmaan vampyyrin tuttuja. No, tuttu tai ei, hän ei halunnut jonkun tuijottavan, varsinkaan kun oli mustatukan seurassa.

Sitten paikalle tullut tarjoilijatyttö päätti, että kaksi miestä tarvitsivat muutakin kuin korrektia asiakaspalvelua. Keon suoristi ryhtinsä, katsoen seisovaa ja siten korkeammalla olevaa blondia onnistuneesti alaspäin. Kylmentyneillä kasvoilla oli selkeästi pieneen hymyyn kirjattu viesti ”en ole kiinnostunut sinusta, tee työsi kunnolla niin en suutu.” Se oli jotain jonka aatelisena oppi erittäin nopeasti.
Lettipää vain kertoi tilauksensa lyhyesti, melko kohteliaasti, mutta niin ettei jättänyt yhtään aukkoa, jonka takia tyttö voisi jatkaa flirttailuaan. Hän ei välittänyt naisista, yleensäkään mistään tarjoilijoista, ja sinä iltana hän oli viettämässä aikaa Ravanan kanssa. Enimmäkseen ystävämielessä. Silti, punasilmäinen oli uskomattoman hyvännäköinen, ja he tuntuivat ymmärtävän toisiaan – Keon unohti jopa pelkonsa vampyyreja kohtaan mustatukan seurassa.
Takaisin alkuun Siirry alas
Lotengo
Ylidemoni
Ylidemoni
Lotengo


Viestien lukumäärä : 431
Ikä : 30
Nainen
Paikkakunta : Korvessa
Huumori : Likainen
Rekisteröitynyt : 10.08.2008

Kirjekyyhkyjä Empty
ViestiAihe: Vs: Kirjekyyhkyjä   Kirjekyyhkyjä Icon_minitimePe Loka 24, 2008 8:57 pm

Ravanan olisi tehnyt mieli virnistää katseelle, jonka Keon loi tuohon poloiseen tarjoilijaan, mutta statuksensa vuoksi hän piti kasvonsa kivettyneinä.
”Wrapit katkaraputäytteellä ja sen jälkeen Ginoa”, hän ilmoitti äänen ollessa jäätä. Hän ei kiinnittänyt huomiota siihen, että oli käyttänyt tuota jäätävän vaikutusvaltaista äänensävyään nyt ensimmäisen kerran puolimerenneidon läsnä ollessa.
”Ja sinä tiedät mitä minä juon. Tuo pöytään myös kannullinen vettä sekä kannullinen viiniä”, mies jatkoi samalla äänensävyllä katsoen tarjoilijaa tiukasti. Tyttö niiasi katsellen kaksikkoa pelokkaasti ja viiletti tiehensä.

”Minulla menee hermot tuollaisten kanssa”, vampyyri sanoi tuiman katseen pehmetessä.
”Aina täytyy olla ehdottelemassa”, hän jatkoi pudistellen päätään. Liike keskeytyi kuitenkin säpsähdykseen, kun jotain loikkasi roikkumaan hänen vyötärössään. Oli hyvin lähellä ettei mustahiuksinen parkaissut ääneen säikähdyksestä. Hitaasti hän laski katseensa alemmas ja näki punahiuksisen pikkutytön kietoneen kätensä hänen ympärilleen. Viereisessä pöydässä sinihiuksinen haltia nousi ylös ja käveli päätään pudistellen heidän luokseen.
”RavanaRavanaRavanaRavanaRavana”, tyttö riemuitsi ja kiipesi vampyyrin syliin.
”Hei vain sinullekin Dalya”, Ravana sanoi hymyillen. Nopean yrityksen jälkeen hän havaitsi ettei vieläkään päässyt tuon lapsen mieleen. Asia kismitti häntä suuresti, koska hän ei voinut ymmärtää kuinka joku noin pieni ja hento voisi olla mieleltään niin vahva.
”Me tultiin isin kanssa syömään ravintolaan!” tyttö kailotti ehkä hieman liian kovaan ääneen ja mustahiuksinen hymähti hitusen vaivautuneena.
”Mutta kuka Ravanan seurassa oikein on?” Dalya jatkoi antamatta kenenkään keskeyttää itseään.
”Tämä on Keon. Hän on minun ystäväni”, vampyyri tokaisi tuntien käden olkapäällään.
”Olen pahoillani Dalyan käytöksestä, Ravana”, kuului Ohanin syvä ääni mustahiuksisen takaa.
”Ohan, tämäpä… mukava yllätys”, Ravanan äänensävystä ei voinut täysin varmasti sanoa oliko hän oikeasti iloinen sinihiuksisen saapumisesta vai ei.

Eripariset silmät kohdistuivat tiukasti Keonin kasvoihin.
”Sinä katsoit minua jokseenkin pahasti aiemmin”, syvä ääni jatkoi Dalyan kömpiessä pois Ravanan sylistä.
Takaisin alkuun Siirry alas
http://www.freewebs.com/begeerte
sir Kai
Puruluu
Puruluu
sir Kai


Viestien lukumäärä : 366
Huumori : Hyvin... hyvin...
Rekisteröitynyt : 10.08.2008

Kirjekyyhkyjä Empty
ViestiAihe: Vs: Kirjekyyhkyjä   Kirjekyyhkyjä Icon_minitimePe Loka 24, 2008 9:31 pm

Keonkin rauhoittui nopeasti kun kovia kokenut tarjoilija oli lähtenyt, ja Ravanakin oli selvästi ärsyyntynyt tuon käytöksestä. Hän oli hieman yllättynyt siitä, kuinka kylmä punasilmäinen osasi olla – toisaalta hänkin oli hetki sitten ollut niin pirun kylmäkiskoinen, että turha säpsähtää. Tärkeintä oli, ettei kumpikaan käyttäytynyt niin toisiaan kohtaan.

Sitten pieni punainen pallosalama tuiskahti vampyyrin kylkeen kiinni – ja kapusi vielä tuon syliin, hokien nimeä kuin maailman hauskinta lorua. Hänelle myös paljastui että sinitukka oli kuin olikin tuon pikkutytön isä, ja ilmeisesti Ravanan ystävä.
Lettipää vilkutti pienesti Dalyalle, peittäen mahdolliset mielialan muutokset näkymästä kasvoillaan kuullessaan sanan ystävä – sekä siitä juontuvat ajatukset, kuten miten niin voimakas harmistus kertoi selvästi jostain ihastuksenkaltaisesta. Onneksi tyttö oli erittäin hurmaava, rehellisen iloinen hymy sai puolimerenneidonkin tuntemaan olonsa paremmaksi.

Mutta sitten Ohaniksi nimetty haltia katsoi häntä tuimasti, tavalla joka olisi saattanut saada jonkun muun uikahtamaan pelosta. Hopeasilmä vain hymyili tyynesti, katsoen takaisin järkkymättömänä ja kuin itsensä täydellisesti halliten – tavalla joka kirkui siniverisyyttä, koska eihän mies voinut selkärankaan iskostuneelle tavalle katsoa muita kuin alempiarvoisia paljoa mitään. Vaadittiin hieman enemmän kuin tuima katse ja syvä ääni että hän lopettaisi sen.
”Niinkö? No, näin jonkun katsomassa vinosti itseäni, joillekin pahoille tavoille ei mahda mitään.”
Vaikka pystyi päättelemään, että puolihaltia tarkoitti viimeisellä toteamuksella itseään, siitä jäi pieni paha kaiku, piilotettu härnäys. Hän oli hieman ärsyyntynyt Ohaniin, joka tuli ja keskeytti hänen ja Ravanan kallisarvoisen yhteisen hetken. Ja olihan mies tottunut aivan liikaa siihen kunnioitukseen mitä sai suurimmalta osalta väestöä, että unohti esiintyvänsä tavallisena tallaajana ja tavallaan närkästyi liian tuttavallisesta kohtelusta.
Takaisin alkuun Siirry alas
Lotengo
Ylidemoni
Ylidemoni
Lotengo


Viestien lukumäärä : 431
Ikä : 30
Nainen
Paikkakunta : Korvessa
Huumori : Likainen
Rekisteröitynyt : 10.08.2008

Kirjekyyhkyjä Empty
ViestiAihe: Vs: Kirjekyyhkyjä   Kirjekyyhkyjä Icon_minitimePe Loka 24, 2008 9:48 pm

”Niinkö? No, näin jonkun katsomassa vinosti itseäni, joillekin pahoille tavoille ei mahda mitään.”
Ohan kohotti kulmiaan tuhahtaen hieman.
”Jos arvostat henkeäsi, et puhu minulle noin”, sinihiuksinen sanoi sekä katse että ääni ilkeänä. Hän kuitenkin hätkähti perääntyen muutaman askelen Ravanan noustessa tuoliltaan katse lattiassa. Hitaasti mies nosti salamoivat silmänsä haltiaan ja lähes pelkkä miehen viha sai lämpötilan tuntuvan tippuneen useampia asteita.
”Sinä”, hän sähähti henkivartijalle, ”älä koskaan puhu Keonille noin. Älä koskaan. Jos kehtaat kajota häneen sormellasikaan minä tulen henkilökohtaisesti päästämään sinut päiviltä vaikka se maksaisi minulle henkeni.”
”Ooh, onko meidän Ravanallamme oikeasti tunteet? Enpä olisi uskonut, että tunnet mitään muuta kuin tappamisenhalua”, Ohan murisi vähintään yhtä kiukkuisesti.
”Vai onko tämä jälleen niitä sinun kieroutuneita leikkejäsi? Leikitkö sinä hänellä kuten olet leikkinyt monella muullakin?” haltia kääntyi puolimerenneidon puoleen. ”Ja mitä sinuun tulee… Pysy kaukana tuosta miehestä.”
Ilmassa kajahti ikävän kuuloinen rusahdus ja ruokailijat kääntyivät kauhistuneena katsomaan, kun eräs sinihiuksinen mies piteli vertavuotavaa nenäänsä.
”Älä… enää… koskaan… tule… puhumaan… Keonille… noin… minun… kuulteni”, toista lyönyt vampyyri ärisi vihasta katkeilevalla äänellä ja pyyhki kädestään veret lautasliinaan. Sinihiuksinen haltia vilkaisi Keonia ja käänsi sen jälkeen katseensa tyttäreensä.
”Dalya, me lähdemme nyt”, hän sanoi, tarttui lapsen olkapäähän ja he katosivat tulen leimahduksessa.

Ravana jäi tuijottamaan hetkeksi paikkaa, josta kaksikko oli kadonnut rauhoittuen vähitellen suuttumuksestaan.
”Anteeksi, että sinä jouduit näkemään tuollaista”, hän pahoitteli istuen pöytään tarjoilijan saapuessa paikalle jättäen heidän annoksensa pöydälle ja kadoten nopein askelin paikalta.
Takaisin alkuun Siirry alas
http://www.freewebs.com/begeerte
sir Kai
Puruluu
Puruluu
sir Kai


Viestien lukumäärä : 366
Huumori : Hyvin... hyvin...
Rekisteröitynyt : 10.08.2008

Kirjekyyhkyjä Empty
ViestiAihe: Vs: Kirjekyyhkyjä   Kirjekyyhkyjä Icon_minitimePe Loka 24, 2008 10:35 pm

Keonin hymy vääntyi hieman häijymmäksi hänen kuullessaan suoran uhkauksen, ja hän kohotti leukaansa uhmakkaasti. Samalla oli pakko pitää hykertely sisällä; haltia ei tiennyt ketä uhkaili. Mutta eihän hänen kannattanut levitellä asemaansa, siksi suu pysyi kiinni, silmät tuijotuskilpailuun uppoutuneina tasan niin pitkään kunnes Ohan hätkähti taaksepäin.

Lettipää ei ollut aikaisemmin nähnyt Ravanaa niin vihaisena, kylmän raivon vallassa. Vampyyri oli pelottava sähistessään vihaisena, mutta hän oli myös tavallaan otettu. Moinen ritarillisuus oli valitettavan harvinaista, ainakin miespuolisia henkilöitä kohtaan. Hän ei kuitenkaan pystynyt seuraamaan tappelua rauhallisena pitkään – Ohan aloitti pahan puhumisen mustatukasta, käskien häntä vielä pysymään poissa tämän luota!

Hopeasilmä ei ehtinyt edes nousta ylös kiivastunut vastalause kielenpäällään kun sinitukka oli jo nenä hajalla. Niinpä siro mies päätyi nojaamaan leukaansa sievästi käsiinsä, hymyillen pientä pirullista hymyä kun Ohan vilkaisi häntä vielä viimeisen kerran ennen kuin katosi leimahduksen myötä. Ravana rauhoittui pikkuhiljaa, samoin Keon, ja kohta istuvien eteen tuotiin annokset – ja tarjoilija kipitti kovaa kyytiä pois, kai peläten nahkansa puolesta.

”Itsehän taisin sitä kerjätä, anteeksi vain sinulle… Ja harmi että se tyttö joutui näkemään moista.” Lettipää vastasi, napaten haarukan käteensä ja alkaen syödä nopeaa tahtia, kunnolla ruokaa maistamatta. Hän oli yhä suivaantunut siitä mitä Ohan oli sanonut vampyyrille, purkaen sen ensimmäiseen kohteeseen jonka keksi ja joka oli ulottuvilla – ruokaan. Hän tajusi vasta hotkineensa kaiken sisäänsä mitään puhumatta kun lautanen oli tyhjä. Onneksi annos ei ollut kovin suuri, mutta silti hän häpesi hieman epäkohteliasta hiljaisuuttaan, ja sitä miten oli antanut mennä jonkun nenän edessä.

Nolostuneesti yskäisten puolimerenneito laski ruokailuvälineet lautaselle, ja vilkaisi punasilmäistä.
”Uh, paha tapa… Taisin olla hieman kimpaantunut.”
Keon hymyili lammasmaista hymyä, ollen paljon epävarmempi kuin yleensä. Häntä hirvitti kuinka hilkulla ylensyöminen oli ollut, ja halu syödä vielä vähän lisää oli vaikea hillitä.
Takaisin alkuun Siirry alas
Lotengo
Ylidemoni
Ylidemoni
Lotengo


Viestien lukumäärä : 431
Ikä : 30
Nainen
Paikkakunta : Korvessa
Huumori : Likainen
Rekisteröitynyt : 10.08.2008

Kirjekyyhkyjä Empty
ViestiAihe: Vs: Kirjekyyhkyjä   Kirjekyyhkyjä Icon_minitimePe Loka 24, 2008 10:47 pm

”Itsehän taisin sitä kerjätä, anteeksi vain sinulle… Ja harmi että se tyttö joutui näkemään moista.”
Ravana naurahti.
”Dalya ei ole niin viaton miltä näyttää… Häntä ei halua nähdä suuttuneena”, vampyyri sanoi iloisesti virnistäen ja kohotti kulmiaan toisen lappaessa ruokaa suuhunsa kuin olisi ollut kauankin nälkäkuoleman partaalla. No saapahan nyt syötyä. Toivottavasti hän ei oikeasti ole joutunut näkemään nälkää.

Ruoka katosi vampyyrinkin sisään kiitettävää tahtia ja hänellä kesti lautasen tyhjentämisessä vain hieman kauemmin kuin Keonilla. Toisen puhumattomuutta mies ihmetteli hetken, mutta ei jaksanut kiinnittää asiaan liikaa huomiota. Jos puolimerenneito oli vaikka niitä henkilöitä, jotka halusivat keskittyä ruokaan ilman mitään häiriötekijöitä.
”Uh, paha tapa… Taisin olla hieman kimpaantunut.”
”Ei se mitään”, Ravana sanoi ja heilautti kättään kuin pyyhkäistäkseen asian pois päiväjärjestyksestä.

Pieni virne kohosi kalpeille huulille vampyyrin asettaessa ruokailuvälineensä lautaselle aterioinnin lopettamisen merkiksi.
”Mitäs sanoisit jos siirtyisimme baarin puolelle keskustelemaan asioista?”
Takaisin alkuun Siirry alas
http://www.freewebs.com/begeerte
sir Kai
Puruluu
Puruluu
sir Kai


Viestien lukumäärä : 366
Huumori : Hyvin... hyvin...
Rekisteröitynyt : 10.08.2008

Kirjekyyhkyjä Empty
ViestiAihe: Vs: Kirjekyyhkyjä   Kirjekyyhkyjä Icon_minitimeLa Loka 25, 2008 6:26 pm

Keonin hymy muuttui valoisammaksi, kun puheeksi nousi baarin puolelle siirtyminen. Parempi niin kuin jäädä istumaan pöytään, nyt kun syöminen oli mennyt hiljaisuuden vallitessa. Ravana ei välittänyt tai edes huomannut mitään omituista lettipään syömistavassa, ja tappelu haltian kanssakaan ei ollut järkyttänyt tuon mielenrauhaa – mikäs sen parempi puolimerenneidolle.

”Ilomielin.” Hän vastasi vampyyrille, nousten ylös, vetäen toisen mukanaan seisomaan. Hopeasilmät tähyilivät ympärilleen, etsien mistä sinne baariin päästiin.

//sorry lyhyt, en keksinyt mitään muutakaan….//
Takaisin alkuun Siirry alas
Lotengo
Ylidemoni
Ylidemoni
Lotengo


Viestien lukumäärä : 431
Ikä : 30
Nainen
Paikkakunta : Korvessa
Huumori : Likainen
Rekisteröitynyt : 10.08.2008

Kirjekyyhkyjä Empty
ViestiAihe: Vs: Kirjekyyhkyjä   Kirjekyyhkyjä Icon_minitimeLa Loka 25, 2008 7:41 pm

Ravana nousi toisen mukana seisomaan ja virnisti tälle iloisesti viitaten kohti kauempana näkyvää ovea.
”Tulehan sitten”, hän sanoi ja lähti pitkin askelin kohti baaria.
Ovi aukesi äänettömästi ja musiikki törmäsi vasten kaksikon kasvoja. Lähes huomaamattaan vampyyri vetäisi kasvoilleen maskin, jota käytti alaistensa ja mafian seurassa. Baarit olivat vaarallisia paikkoja kaikesta huolimatta ja tunteeton naamio auttoi parhaiten selviämään.

Mustahiuksinen luotsasi kaksikon baaritiskille ja napsautti sormiaan, jolloin eräs baarimikko saapui välittömästi heidän eteensä kumarrellen vimmatusti.
”Mitä saisi olla?” nuori mies kysyi kohteliaasti ja kumarsi uudemman kerran.
”Minulle se tavallinen ja hänelle vaikkapa Vodka-Lime”, vampyyri tilasi nopeasti ja hätääntyneenoloinen baarimikko kiirehti sekoittamaan juomia.
”Toivottavasti sinulle käy minun tilaukseni”, mustahiuksinen hymyili viereensä istuutuneelle ja katsoi, kun baarimikko asetti juoman tämän eteen. Kohta hänenkin eteensä ilmestyi lasi, mutta siinä oli kirkkaan juoman sijaan tummanpunaista ja hieman paksumpaa nestettä. Vampyyri kohotti lasin huulilleen ja siemaisi siitä sulkien sitten silmänsä. Veri maistui aina yhtä hyvälle. Rautainen maku levisi miehen suuhun ja sai hänet maiskauttamaan huuliaan kerran.
”Mainiota”, mies virnisti.
”No mutta, kerro jotain siltä ajanjaksolta, kun emme ole nähneet. Miten töissä on sujunut?” hän kysäisi, mutta ennen kuin kukaan ehti kissaa sanoa jostain hyppäsi punahiuksinen mies hänen kimppuunsa kiljuen täyttä kaulaa kirouksia.

Ravana pomppasi pystyyn ja karisti miehen päältään tunnistaen tämän erääksi laumansa vampyyriksi. Punapää irvisteli hänelle hampaat paljastettuina nousten ylös lattialta. Baarissa olleet peräytyivät muutamia askelia kuin valmistautuen tulevaan tappeluun.
”Saasta! Sinun täytyy kuolla!” punapäinen huusi käyden uudestaan johtajansa kimppuun. Ravana huitaisi tämän kädellään pois tieltä ja mulkaisi tätä vihaisesti.
”Bora? Mitä helvettiä sinä teet?” Ravana murisi alaiselleen, joka nousi uudelleen pystyyn ja hyökkäsi hampaat irvessä kohti. Tuo näytti olleen viimeinen pisara ja laumanjohtaja menetti hermonsa. Hän tuntui hehkuvan mustasta aurasta, jonka hän oli onnistunut kokoamaan laumanjohtajuutensa ansiosta. Hampaat pitenivät ja hän katsoi alaistaan punaiset silmät leimuten.
”Hiljaa!” hän karjaisi miehelle ja iski tätä päähän niin, että tämä menetti tajunsa. Tajuamatta olevansa vieläkin hyvin pelottavassa tilassa hän kääntyi Keoniin päin aikomuksenaan päivitellä punapään käytöstä.
Takaisin alkuun Siirry alas
http://www.freewebs.com/begeerte
sir Kai
Puruluu
Puruluu
sir Kai


Viestien lukumäärä : 366
Huumori : Hyvin... hyvin...
Rekisteröitynyt : 10.08.2008

Kirjekyyhkyjä Empty
ViestiAihe: Vs: Kirjekyyhkyjä   Kirjekyyhkyjä Icon_minitimeLa Loka 25, 2008 8:06 pm

Keon seurasi Ravanaa baariin, ja istahti melko neutraali ilme kasvoillaan baaritiskille. Häntä huvitti baarimikon kunnioittava, säikkyvä käytös vampyyria kohtaan – mutta toisaalta, hänkin saattaisi säikkyä ystäväänsä kun tällä oli tuo lähes vihamielinen naamio kasvoillaan, ellei tietäisi tämän olevan oikeasti hyvällä päällä.
Mistä lettipää sen tiesi, oli arvoitus hänelle itselleenkin.
”Kyllä kelpaa, ole huoleti.”

Suuremmin mustatukan juomaan huomiota kiinnittämättä hän siemaisi omaansa. Puolimerenneito ei juonut usein, mutta kyllä pieni määrä alkoholia teki terää aina silloin tällöin. Hän kyllä arvasi punasilmän juoman väristä mitä se todennäköisesti oli, mutta pysyi hiljaa ja pakottautui ajattelemaan muuta – hän ei todellakaan halunnut ajatella toisesta samaa kuin mitä ajatteli vampyyreista.
”Hektistä, mutta nyt on rauhallisempaa kuten jo – ”

Ehtimättä jatkaa pidempään hän joutui vaikenemaan jonkin punapäisen miehen hyökätessä kirouksia kiljuen Ravanan kimppuun. Vaikka tuo kuinka yritti, vampyyri ei päässyt mahtavamman kimppuun kunnolla – vaan lensi lattialle, niin helposti että purppuratukka katsahti ystäväänsä säikähtäneenä.
Mustahiuksinen näytti pelottavalta suuttuessaan tuolle hyökkääjälle, joka vain ryntäsi uudestaan hienopiirteistä miestä kohti. Keon ei osannut auttaa mitenkään, hän vain katseli kauhistuneena vampyyrien lyhyeen loppuvaa tappelua – nytkähtäen reilusti taemmas nähdessään Ravanan punaista hohkavat silmät, pidentyneet kulmahampaat ja vihaisesta olemuksesta sykkivän voiman lyödessä maagin yli.

Hengitys takkusi kurkussa, ja sydämen takoessa korvissa Keon kokoili siirtymisloitsua, vaikka se oli vaarallista kun ei tiennyt sijainnin suhdetta palatsiin tarkasti. Hän vain halusi pois, kauas pelottavasta tilanteesta, vampyyreista…
Hän olisi voinut rauhoittua punapään lentäessä tajuttomana lattiaan, mutta Ravanan pyörähtäessä ympäri, yhä äkäiset vampyyrinkasvot aivan hopeisten silmien eteen tunkien puolimerenneidon sydän hyppäsi muutaman lyönnin ylitse. Mielessä sykähti kaikki ne syyt, miksi hän inhosi vampyyreja, ja lettipää nojautui taaksepäin käsien lennähtäessä kasvojen eteen.
”Älä tule lähelleni!”
Hätääntynyt, särkynyt parahdus kaikui häviävän hetken baarin musiikintäyteisessä ilmassa vielä senkin jälkeen kun hopeasilmä oli kadonnut paikalta, siirtänyt itsensä kotiinsa. Vain kaksi violettia hiusta oli jäänyt taakse, siihen baarijakkaran päälle.

Kotonaan, ilmestyttyään sänkynsä jalkopäätyyn istumaan mies valahti selälleen lähes hyperventiloiden, muutaman kyynelpisarankin valahtaessa poskelle suunnattoman säikähdyksen jäljiltä. Toinen käsi siirtyi hieromaan niskansivua, ja kesti todella pitkään ennen kuin Keon pystyi rauhoittumaan. Silloin oli jo auttamattoman myöhä mennä takaisin, eikä hän edes tiennyt miten päästä takaisin baariin, kun ei tiennyt paikan sijaintia kunnolla eikä todellakaan osannut jäljittää edellistä siirtymistään.
Takaisin alkuun Siirry alas
Lotengo
Ylidemoni
Ylidemoni
Lotengo


Viestien lukumäärä : 431
Ikä : 30
Nainen
Paikkakunta : Korvessa
Huumori : Likainen
Rekisteröitynyt : 10.08.2008

Kirjekyyhkyjä Empty
ViestiAihe: Vs: Kirjekyyhkyjä   Kirjekyyhkyjä Icon_minitimeLa Loka 25, 2008 8:33 pm

Liian myöhään Ravana tajusi virheensä eikä voinut tehdä enää mitään Keonin pysäyttämiseksi. Hampaat lyhenivät ja kaikki pelottavuus katosi miehestä joka painoi murtuneena kätensä kasvoilleen ja katosi paikalta.

Vampyyri ilmestyi savupöllähdyksessä kotiinsa kyynelten sokaistessa punaiset silmät. Hän oli pilannut kaiken! Hän oli mennyt säikäyttämään hyvän ystävän eikä saisi tätä enää koskaan takaisin. Hetken mies oli ehtinyt toivoa heidän välilleen syntyvän jotain suurempaa, mutta nyt kaikki oli ohi. Mustahiuksinen syöksähti vessaan ja oksensi silkasta järkytyksestä vatsansa sisällön pönttöön. Hän ei voinut uskoa tätä mahdolliseksi. Hän ei enää koskaan näkisi violettihiuksista miestä, joka pelkällä läsnäolollaan sai hänet nauramaan ja näyttämään sen osan itsestään, jonka oli aina piilottanut.
Kyynelet valuivat entistä vuolaampina kalpeita poskia pitkin saaden meikit leviämään ja mustaamaan tasaisen ihon. Punaiset silmät punoittivat entistäkin pahemmin miehen rynnätessä puolisokeana makuuhuoneeseensa, tarttuessaan pöydällään olevaan paperinpalaan ja kaatuessaan sängylleen violettihiuksisen lehdestä leikattu kuva puristuneena käteensä. Mies oli täysin varma, että kaikki toivo oli menetetty. Hän ei koskaan saisi tuota ihastuttavaa puolimerenneitoa takaisin. Pieni uikutus karkasi huulilta ja mies hautasi kasvonsa tiukemmin tyynyyn.
Takaisin alkuun Siirry alas
http://www.freewebs.com/begeerte
sir Kai
Puruluu
Puruluu
sir Kai


Viestien lukumäärä : 366
Huumori : Hyvin... hyvin...
Rekisteröitynyt : 10.08.2008

Kirjekyyhkyjä Empty
ViestiAihe: Vs: Kirjekyyhkyjä   Kirjekyyhkyjä Icon_minitimeLa Loka 25, 2008 9:01 pm

Kirjeitä Keonilta Ravanalle.

27.9.2056.

Ravana

Anteeksi että lähdin niin yllättäen eilen. Ei ollut tarkoitukseni, ja sitten kotiini palattuani ilmeni muutamia asioita joiden hoitamisessa kesti, joten en päässyt palaamaan…
Tänään minulle kärrättiin hirmuinen kasa paperitöitä, Mort oli vihdoin huomannut, etten ole tehnyt omaa osuuttani niistä varmaan kolmeen viikkoon. Se siitä rennosta vapaa-ajasta…
Uh, toivottavasti keksit jotain tekemistä itsellesi sen jälkeen kun lähdin. Minulla ei ole oikeastaan aikaa kirjoitella nyt kovin pitkää kirjettä, tuo paperipino vaatii huomiotani vielä pitkään…

Anna kuulua itsestäsi,
~Keon


28.9.2056.

Ravana

Mikset vastannut kirjeisiini? Kirjoitat yleensä niin nopeasti takaisin. Eihän mitään ole tapahtunut? Toivottavasti et ole loukkaantunut kovin pahasti käytöksestäni toissapäivänä… Mehän voisimme törmäillä uudestaan, parin päivän sisällä?
Minulla on ollut harvinaisen paljon aikaa, tänäänkin leikin Chuan kanssa suuren osan päivästä. Että hän jaksaa hyppiä höyhenlelun perässä sille tuulelle sattuessaan…
… Jotenkin en nytkään keksi oikein mitään kirjoitettavaa, mitään ihmeempiä ei ole tapahtunut. Ja muista, että voit kertoa minulle aivan rauhassa mikä on.

Odotan vastaustasi,
~Keon

29.9.2056.

Ravana

Mitä ihmettä on tapahtunut? Mikset vastaa? Oletko edes saanut kirjeeni? Et pysty edes kuvittelemaan kuinka huolissani olen… Etsin tänään Huon käsiini, hän ei ollut kuullut sinusta yhtään mitään. Ethän makaa jossain ojanpohjalla kallo halki? Ilmoittaisit jos nyt saat tämän kirjeen. Jos et vastaa pian, minä huolestun vielä pahemmin ja saan jonkin mahahaavan tai jotain vastaavaa…

~Keon



Keon asteli pientä ympyrää huoneessaan, huolestuen hetki hetkeltä pahemmin. Mieltä kalvoi syyllisyys äkillisestä poistumisesta, niin kylmistä ja satuttavista sanoista. Hän ei ollut tarkoittanut sitä, ei Ravanalle, ja hän pelkäsi mustatukan puolesta. Ties mitä oli voinut tapahtua, kun tuo ei vastannut – vaikka yleensä kirjoitti nopeasti takaisin, kirjeen tuoma ilahdus tekstistä loistaen.

Lopulta mies pysähtyi tuijottamaan silmät tyhjinä seinää. Ne sulkeutuivat, hopean kadotessa violetin tieltä, ja hän hypisteli yhtä lettiään. Tällä kertaa noin puolet hiuksista oli vangittuina ohuisiin letteihin, joista osa oltiin napattu pois kasvoille valumasta ja sitaistu kiinni takaraivolta. Yllään puolimerenneidolla oli valkoisten housujen lisäksi pitkä, musta pystykauluksinen takki, joka oli hakasilla kiinni polvien alle asti, ja jonka tiukat pitkät hihat poikkesivat miehen yleisistä löysistä.

Huokaisten purppuratukka alkoi koota siirtymisloitsua mielessään, hypistellen meripihkariipustaan. Näiden kolmen päivän aikana, joina hän ei ollut nähnyt vampyyria, edes kuullut tästä mitään, hän oli huomannut ikävän kalvavan kipeästi, huomannut kuinka paljon piti punasilmäisestä. Ehkä se oli hieman aikaista, mutta hän oli kaivertanut tuon nimen korun taustalle, kahden päivämäärän alle, pikkuisella ja koukeroisella fontilla.

Nyt oli aika mennä ja selittää, korjata väärinkäsitys – jos mustatukka edes oli loukkaantunut hänen katoamisestaan, kuten Keon luuli. Hiljaisen eleettömästi tuo katosi huoneestaan, ilmestyen illan hämärtämään pihaan, juuri ja juuri portin sisälle pihatielle. Rivakoin askelin hän kulki ovelle, ja vain meni sisälle lukitsemattomattomaan taloon.

Ravanan hän löysi sängyltään makaamasta, hartiat ääneti täristen, kasvot käsiin haudattuina. Hiuksissa oli vain varjot entisistä kiharoista, ja samat hienot vaatteet kuin kolme päivää sitten olivat nyt nuhjuiset ja ryppyiset. Muutenkin mies näytti niin kuihtuneelta, surkealta, puristaen joitain papereita käsissään. Ääneti lettipää asteli sängyn vierelle, kumartuen mustatukan ylle. Muutama letti putosi olkapään yli, laskeutuen kummallekin puolelle toisen päätä – ja Keon laski kätensä varovaisesti itselleen tärkeän hartioille.
”Mikä sinun on?” hän kuiskasi hiljaa, järkyttyneenä näkemästään. Oliko Ravana ollut siinä kolme päivää? Itkemässä, hänen takiaan?
Takaisin alkuun Siirry alas
Lotengo
Ylidemoni
Ylidemoni
Lotengo


Viestien lukumäärä : 431
Ikä : 30
Nainen
Paikkakunta : Korvessa
Huumori : Likainen
Rekisteröitynyt : 10.08.2008

Kirjekyyhkyjä Empty
ViestiAihe: Vs: Kirjekyyhkyjä   Kirjekyyhkyjä Icon_minitimeLa Loka 25, 2008 9:18 pm

Ravana olisi seonnut päivien kanssa ilman Keonin kirjeitä. Niistä hän kykeni laskemaan ajankulun kirjekyyhkyn lentäessä joka päivä tiputtamaan kirjeen hänen vierelleen. Miehellä ei ollut voimia vastata niihin, hän oli lopettanut syömisen ja juomisen, hän ei ollut nukkunut sekuntiakaan, pisarakaan verta ei ollut koskettanut rohtuneita huulia. Tämä itsensä kaltoin kohteleminen näkyi jo selvästi miehestä päällepäin. Iho hilseili pudoten suurina paloina pois, hiukset olivat takussa, silmät verestivät, huulet olivat useista kohdin haljenneet silkkaa kuivuuttaan, hienot vaatteet olivat ryppyiset ja likaiset, aivan pilalla siis. Oikea käsi puristi yhä valokuvaa puolimerenneidosta kuin viimeistä oljenkorttaan ja vasempaan nyrkkiin oli puristunut tiukasti kolme kirjettä. Sormien kynnet olivat kasvaneet turhankin pitkiksi ja upposivat jatkuvasti rutikuivaan, haavaiseen kämmeneen lihan ollessa turta kivulle. Aiemmin niin komeat kasvot olivat nyt kyynelten juovittamat ja kalpea iho näytti lähes harmaalta meikkien levittyä kasvoille. Mies oli laihtunut, ennen täysin sopivat vaatteet roikkuivat nyt surkean näköisinä vieläkin surkeamman miehen päällä.

Jos joku olisi tullut katsomaan makaavaa, olisi hän voinut luulla tämän kuolleen. Jos hän kuitenkin olisi jäänyt hetkeksi kauemmin katsomaan miestä olisi hän havainnut pienet värähdykset, jotka loputtomat nyyhkäykset aiheuttivat. Hetkeksi mies lopetti nyyhkytyksen yskiäkseen kuivaa kurkkuaan ja vajosi sitten takaisin sänkyynsä kiinnittämättä huomiota oven avautumisen ääneen. Voimakkaammat nyyhkäykset ravistelivat kärsinyttä kehoa ja saivat tyynyn kastumaan entisestään. Itkevä ei noteerannut muutamaa violettia lettiä tyynyllään ollessaan liian keskittynyt päänsisäiseen kurjuuteensa. Kädet hartioilla ja hiljainen kuiskaus palauttivat kuitenkin miehen takaisin tähän maailmaan.

Katse napsahti puhuneeseen mieheen verestävien silmien laajentuessa järkytyksestä. Näkikö hän näkyjä vai oliko toinen todellakin tullut? Välittikö tämä hänestä sittenkin? Ravana avasi suunsa sanoakseen jotain muttei saanut suustaan muuta kuin vaivaista kähinää. Hän yski hetken ja koetti sitten uudestaan, paremmalla menestyksellä.
”K-keon?” ääni oli kähisevä ja kuiva, siitä saattoi päätellä toisen olleen puhumatta koko sen kolme päivää, jolloin oli laiminlyönyt itseään minkä kerkesi. Haavainen, halkeillut ja kuiva käsi aukesi nyrkistä ja pudotti peitteelle kolme kirjettä kohoten sitten kohti puolimerenneidon kasvoja. Karhea käsi painui tämän poskelle ja silitti sitä hellästi.
”Se todella olet sinä?”
Takaisin alkuun Siirry alas
http://www.freewebs.com/begeerte
sir Kai
Puruluu
Puruluu
sir Kai


Viestien lukumäärä : 366
Huumori : Hyvin... hyvin...
Rekisteröitynyt : 10.08.2008

Kirjekyyhkyjä Empty
ViestiAihe: Vs: Kirjekyyhkyjä   Kirjekyyhkyjä Icon_minitimeLa Loka 25, 2008 9:50 pm

Keon inahti järkyttyneenä nähdessään yleensä niin viehkeät kasvot rapistuneina, kuihtuneina kuin kukka ilman vettä. Ravanan yskintä, tämän säälittävä, murtunut olemus sattuivat jonnekin syvälle, tavalla jolla hän ei ollutkaan koskaan aiemmin kipua tuntenut.
”Niin, minä tässä…”
Mustatukka ei ollut uskoa hänen olevan siinä, sydäntäsärkevän haavoittuvainen ilme kasvoillaan tuo painoi kärsineen, haavaisen kätensä puolimerenneidon pehmeälle poskelle, silittäen sitä hellästi – ja lettipää ei välittänyt vaikka karhea iho raapi, hän sulki silmänsä ja henkäisi väräjävästi. Kosketuksen välttely oli tipotiessään, hän painautui varovasti vasten murtunutta miestä, halaten tätä lempeästi – kannatellen painonsa kuitenkin polvillaan ja kyynärpäillään, peläten paperista tehdyn näköiseksi muuttuneen särkyvän lämpimästä välityksenosoituksesta.

”Mitä sinä olet mennyt tekemään itsellesi…!”
Kysymys värisi ilmassa, ja Keon silitti takkuisia, likaisia hiuksia. Vampyyri ei selvästi ollut juonut, syönyt tai nukkunut koko niinä kolmena päivänä, vain itkenyt silmänsä verestäviksi. Koska hän oli sen aiheuttanut, hän typeryydellään oli saanut jonkun toisen kärsimään, jonkun josta hän välitti, puolihaltia halusi kiihkeästi korjata kaiken. Niinpä tuo suoristautui kohta halauksesta, katsoen vakaasti hopeasilmillään toisen punaisiin.

”Pystytkö nousemaan? Sinun täytyy syö– …juoda, ja peseytyä.” Lettipää ujutti kätensä mustatukan hartioiden alta, ja kampesi tätä pystyyn parhaansa mukaan. Siihen tarvittaisiin toisen yhteistyötä, koska miestä ei ollut liioilla muskeleilla pilattu. Hän kuitenkin vei sinnikkäästi vampyyrin keittiöön, ja istutti tuon siellä olevalle jakkaralle, avaten jääkaapin. Olettamus, että yön lapsella oli veripullo varastossa, oli onneksi osunut oikeaan ja kohta hän ojensi kuivettuneeseen käteen ison lasillisen täynnä tummanpunaista elämännestettä. Hän laski itse viinipullolta näyttävän veripullon keittiötasolle, ja silitti kärsineen hiuksia, puhellen rauhallisesti.
”Hoidetaan sinut ensiksi kuntoon, minä… selitän sinulle sitten, kun olet nukkunutkin hieman… Haluan kertoa muutamia asioita, mutta ei nyt, nyt vain juot kylliksesi…” Osittain mies rauhoitteli itseään, auttoi ajattelemaan selvästi, osittain se oli Ravanaa varten – tuon henkinen olotila ei voinut olla kovin järkevä tai vakaa, ei kolmen päivän itkemisen ja itsen laiminlyönnin jälkeen.
Takaisin alkuun Siirry alas
Lotengo
Ylidemoni
Ylidemoni
Lotengo


Viestien lukumäärä : 431
Ikä : 30
Nainen
Paikkakunta : Korvessa
Huumori : Likainen
Rekisteröitynyt : 10.08.2008

Kirjekyyhkyjä Empty
ViestiAihe: Vs: Kirjekyyhkyjä   Kirjekyyhkyjä Icon_minitimeLa Loka 25, 2008 10:16 pm

”Mitä sinä olet mennyt tekemään itsellesi…!”
Ravanan suusta pääsi epämääräinen ääni vinkaisun ja yskimisen väliltä ja hän päätti pitää suunsa vielä hetkenaikaa kiinni. Mies antautui kuljetettavaksi keittiöön onnen kyynelten kohotessa silmiin. Toinen tosiaan oli siinä. Elävänä ja täydellisenä. Pian hänen käteensä tyrkättiin lasillinen taivaalliselta tuoksuvaa verta. Vampyyri kohotti lasin huulilleen ja joi siitä varovaisesti tuntien olonsa paranevan kohisten. Tuo paraneminen näkyi myös ulospäin. Oli melko vinkeää nähdä miehen ihon paranevan silmissä ja haavojen alkavan ummistua. Huokaisten raskaasti mustahiuksinen joi lasin tyhjäksi ja nousi tärisevin jaloin seisomaan katsoen Keonia syvälle silmiin.
”Hoidetaan sinut ensiksi kuntoon, minä… selitän sinulle sitten, kun olet nukkunutkin hieman… Haluan kertoa muutamia asioita, mutta ei nyt, nyt vain juot kylliksesi…”
Ravana nyökkäsi ja käveli muutaman askelen kohti keittiön ovea.
”Toivottavasti et pistä pahaksesi jos menen suihkuun”, hän sanoi ja asteli ulos huoneesta riisuen takkiaan.

Hitaasti ja varovaisesti vampyyri pääsi kylpyhuoneensa ovelle ja astui siitä sisään lukiten oven perässään. Hän riisuuntui ja heitti vaatteensa pyykkikoriin astuen sitten suihkun alle.
Lämmin vesi hyväili kärsinyttä kehoa ja pieni hymy kohosi vampyyrin kasvoille yhä valuvien kyynelten sekoittuessa veteen. Hän oli niin onnellinen, kun Keon oli tullut hänen luokseen. Pyörivin liikkein pitkäsormiset kädet pesivät hoikan jäntevää vartaloa lihasten huutaessa tyytyväisyyttään, ne eivät olleet saaneet hoitavaa kosketusta kolmeen päivään ja tarvitsivatkin sitä jo. Lika irtosi sormien pehmeässä otteessa ja harmahtavan kerroksen alta paljastui kalpea, kaunis iho. Punaiset silmät sulkeutuivat veden valuessa kasvoille ja kädet kohosivat pesemään meikit ja kyynelet pois komeankauniilta kasvoilta. Sormenpäät hyväilivät ohimoita ja valuivat siitä kaulalle pesten ihoa pitkin valuneet juovat pois ja tehden niistä vain pahan muiston. Jokainen pisara lämmintä vettä tuntui taivaanlahjalta ja lopulta Ravana istui viileälle lattialle nojaten seinään ja hyväillen jalkojaan saaden nekin puhdistumaan. Mies heilutteli varpaitaan ja jatkoi itsensä puhdistamista liikuttaen käsiään säärtään ylöspäin reidelle ja siitä vatsalle. Litteän vatsan tasaisuuden rikkoi hopeisessa napakorussa oleva verenpunainen timantti ja vampyyri jäi tunnustelemaan sitä hetkeksi. Tuon korun hankkimisesta oli jo aikaa, mutta mies muisti sen silti elävästi. Hän oli lyönyt vetoa Cornelian kanssa uskaltaisiko ottaa napakorun. Hän oli uskaltanut ja voittanut vedon. Pieni virne kohosi nyt jo huikeasti parantuneille huulille muiston parantaessa hänen mielentilaansa ennestään. Huokaisten mies nousi kuitenkin ylös lattialta ja väänsi suihkun kiinni. Eihän hän voinut ikuisuuksia suihkussa viettää, kun Keon odotti häntä. Kevyin, vielä hieman haparoivin askelin hän käveli oven lähettyvillä olevalle hyllylle, josta nappasi mustan, pehmeän pyyhkeen. Mies kuivasi itsensä siihen kiskaisten sitten hyllyllä olleet mustat pitkät housut jalkaansa ja lähtien paidattomana ulos kylpyhuoneestaan.

Pienen etsimisen jälkeen meikitön, puhdas ja paidaton mies löysin Keonin olohuoneesta. Hän hymähti pienesti ja istui tämän viereen tummalle sohvalle.
”Kiitos, kun tulit”, hän sanoi ja halasi puolimerenneitoa nopeasti, mutta lämpimästi.
Takaisin alkuun Siirry alas
http://www.freewebs.com/begeerte
Sponsored content





Kirjekyyhkyjä Empty
ViestiAihe: Vs: Kirjekyyhkyjä   Kirjekyyhkyjä Icon_minitime

Takaisin alkuun Siirry alas
 
Kirjekyyhkyjä
Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 5Siirry sivulle : 1, 2, 3, 4, 5  Seuraava

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Nuodeme :: Ayomiden saariryhmä :: Khalid :: Melek-
Siirry: